IRC-Galleria

Vahingossa maailmaan synnyin minä varmaan
Isä löysi hetkiseksi jostakin armaan
Vähän aikaa kuiskuteltiin rakkauden kieltä
Eikä puuttunut urheilumieltä

Meni niinkuin meni
Kato mitäs minä mahdoin?
Tulinpahan maailmaan
Kielsin taikka tahdoin

Mutta reteesti vaan
Silti laulellaan
Eikä menneisyys paljonkaan paina
Mutta reteesti vaan
Huulta paiskaillaan
Onhan huumoria ollut varmaan aina

Mieheksi mä sitten pikkuhiljaa vartuin
Vahingossa kerran myös mikrofoniin tartuin
Lauloin yhden rallin kun etsin sähkövikaa
Ääni muistutti kiljuvaa sikaa

Meni niinkuin meni
Kato mitäs minä mahdoin?
Tulinpahan maailmaan
Kielsin taikka tahdoin

Mutta reteesti vaan
Tässä laulellaan
Luonnonlahjat ei paljonkaan paina
Mutta reteesti vaan
Huulta paiskaillaan
Onhan huumoria ollut varmaan aina
-irwin-

Kun viime yönä kainaalooni nukahdit
en unta saanut moneen, moneen tuntiin
niin lämpimänä vierelläni lepäsit
ja katsoit unten salaisimpiin nurkkiin

Mä itseäni ajatuksin vaivasin
ja eron hetken tuskaa silloin tunsin
jos menettäisin sinut miten jatkaisin
tai sinä jos mun vuoroni on ensin

refrein:
Pidä itsestäsi huolta
jos lähden täältä ennen sua
kulje onnellisten puolta
älä katsettasi maahan luo
Pidä itsestäsi huolta
jos lähden täältä ennen sua
valo nousee aina tuolta
sitä kohti kulje mulle lupaa tuo

En ennen enkä jälkeen sinun lähtisi
vaan korkeammat voimat siitä päättää
on tyytyminen siihen, vaikkei tahtoisi
ei kohtalolle selkäänsä voi kääntää

Taas itseäni ajatuksin vaivasin
ja eron hetken tuskaa silloin tunsin
jos menettäisin sinut miten jatkaisin
tai sinä jos mun vuoroni on ensin
-matti&teppo-

piinaavat muistot häpeää laulaa
valehdellut sanat kuristaa
missä on vika joko kuollut oon
kun sydän on aivan tunnoton

oikein ja väärin väärin ja oikein
edes sitä en tajua enää
kaikkea on liikaa ja kuitenkaan ei mitään
liian ylpeä olen edes ymmärtämään
-terapia-

sinä olet kohtaloni
sinä olet rakkaani
kuinka ilman sinua edes
kuvittelisin kulkevani
aamunnousun ystävällisyys
on sinun hymysi
päivänlaskun tähtitaivas
olet sinä,mysteeri

sinä olet kohtaloni
sinä olet rakkaani
sinä olet omani
olet ainoani

joskus minulta kysytään
kun laulan rakkaudesta
laulanko taivaista
vai rakkaudesta maisesta
uskollisuudesta, ikuisuudesta
sun kauneudesta laulan
sano sinä kumpaa se on
kun kumpikin on toista

sinä olet kohtaloni
sinä olet rakkaani
sinä olet omani
olet ainoani
sinä olet kohtaloni
sinä olet rakkaani
sinä olet omani
olet ainoani

Jokainen haluaa olla joku jollekin
Se on vaan niin vaikeaa kuitenkin
Olen vahva jos en tarvitse ketään
Mutta ilman Sinua en ole mitään

Harhaluoti hopeinen
kenen nimi kaiverrettu kylkeen sen
Rakkaus ei kuole milloinkaan
ei se kuole, sitä voi vain haavoittaa

Jos sä et saa, mä en saa rakastaa
mä en ois varmaan saanut rakastuakaan
Jos mä en voi, sä et voi omistaa
Oi kuinka suloinen on joskus katkeraa

On tarkka elämä omastansa
Se perii takaisin lainaamansa,
eikä lopultakaan meille muuta jää
Vaik oppineetkin toista selittää,
kuin littaan istuttua, loppuun ajettua,
kerran elettyä elämää

On vaikea jakaa elämänsä toisen ihmisen kanssa
kun tietää vain elävänsä kerran tässä maailmassa
ja maailma on täynnä palavaa intohimoa
joka pelottavalta näyttää mutta siinä on liikaa vetoa
-pelle miljoona-

Meren tuuli vihmoo
syksyn kylmyydellään
Silti tunsin vain sen
lämmön lähimmillään
Kaksi nuorta oksaa
unohtaen kaiken muun