IRC-Galleria

Tänne itkien tullaan ja lähdetään esileikkiä elämä on vaan
jätkä karskeinkin kyyneliin peitellään esileikkiä elämä on vaan
turha rikkaan on rintaansa pullistaa luonnon kulkua ei voida mullistaa
ohi kaikki on ennen kuin huomaatkaan esileikkiä elämä on vaan

elon viimoissa hurmurit hyytyvät ja ne vanhuuden vaivoihin tyytyvät
sillä itse ei jatkaa voi nuoruuttaan esileikkiä elämä on vaan
moni ylpeilee nuoruuden voimissaan esileikkiä elämä on vaan
vaikka noutaja hiipii jo kannoillaan esileikkiä elämä on vaan

tyttö nuori niin kaunis kuin kukkanen pian on muodoton tai harmaa tukkanen
rypee vain vaihdevuosien vaivoissaan esileikkiä elämä on vaan
ensin rakkauden taivaissa liidellään sitten raastuvan penkillä riidellään
enää elatusmaksuilla muistetaan esileikkiä elämä on vaan

Paras huoliin on kuppia kallistaa esileikkiä elämä on vaan
kaikki viimeisen tuoppinsa kumoaa esileikkiä elämä on vaan
moni täällä on kiintynyt mammonaan lähtö heillä on kauheena kammonaan
kun ei maallista viedä voi mukanaan esileikkiä elämä on vaan

herran hississä niin moni kiipeilee esimiehiä nuolee ja siipeilee
tulos kumpu vain nurkassa hautuumaan esileikkiä elämä on vaan
minä huoletta lähden kun käsky käy esileikkiä elämä on vaan
eikä kyyneltä silmässä silloin näy
esileikkiä elämä on vaan, on vaan, on vaan, on vaan
-irwin-

Vahingossa maailmaan synnyin minä varmaan
Isä löysi hetkiseksi jostakin armaan
Vähän aikaa kuiskuteltiin rakkauden kieltä
Eikä puuttunut urheilumieltä

Meni niinkuin meni
Kato mitäs minä mahdoin?
Tulinpahan maailmaan
Kielsin taikka tahdoin

Mutta reteesti vaan
Silti laulellaan
Eikä menneisyys paljonkaan paina
Mutta reteesti vaan
Huulta paiskaillaan
Onhan huumoria ollut varmaan aina

Mieheksi mä sitten pikkuhiljaa vartuin
Vahingossa kerran myös mikrofoniin tartuin
Lauloin yhden rallin kun etsin sähkövikaa
Ääni muistutti kiljuvaa sikaa

Meni niinkuin meni
Kato mitäs minä mahdoin?
Tulinpahan maailmaan
Kielsin taikka tahdoin

Mutta reteesti vaan
Tässä laulellaan
Luonnonlahjat ei paljonkaan paina
Mutta reteesti vaan
Huulta paiskaillaan
Onhan huumoria ollut varmaan aina
-irwin-

Kun viime yönä kainaalooni nukahdit
en unta saanut moneen, moneen tuntiin
niin lämpimänä vierelläni lepäsit
ja katsoit unten salaisimpiin nurkkiin

Mä itseäni ajatuksin vaivasin
ja eron hetken tuskaa silloin tunsin
jos menettäisin sinut miten jatkaisin
tai sinä jos mun vuoroni on ensin

refrein:
Pidä itsestäsi huolta
jos lähden täältä ennen sua
kulje onnellisten puolta
älä katsettasi maahan luo
Pidä itsestäsi huolta
jos lähden täältä ennen sua
valo nousee aina tuolta
sitä kohti kulje mulle lupaa tuo

En ennen enkä jälkeen sinun lähtisi
vaan korkeammat voimat siitä päättää
on tyytyminen siihen, vaikkei tahtoisi
ei kohtalolle selkäänsä voi kääntää

Taas itseäni ajatuksin vaivasin
ja eron hetken tuskaa silloin tunsin
jos menettäisin sinut miten jatkaisin
tai sinä jos mun vuoroni on ensin
-matti&teppo-

piinaavat muistot häpeää laulaa
valehdellut sanat kuristaa
missä on vika joko kuollut oon
kun sydän on aivan tunnoton

oikein ja väärin väärin ja oikein
edes sitä en tajua enää
kaikkea on liikaa ja kuitenkaan ei mitään
liian ylpeä olen edes ymmärtämään
-terapia-

sinä olet kohtaloni
sinä olet rakkaani
kuinka ilman sinua edes
kuvittelisin kulkevani
aamunnousun ystävällisyys
on sinun hymysi
päivänlaskun tähtitaivas
olet sinä,mysteeri

sinä olet kohtaloni
sinä olet rakkaani
sinä olet omani
olet ainoani

joskus minulta kysytään
kun laulan rakkaudesta
laulanko taivaista
vai rakkaudesta maisesta
uskollisuudesta, ikuisuudesta
sun kauneudesta laulan
sano sinä kumpaa se on
kun kumpikin on toista

sinä olet kohtaloni
sinä olet rakkaani
sinä olet omani
olet ainoani
sinä olet kohtaloni
sinä olet rakkaani
sinä olet omani
olet ainoani

Jokainen haluaa olla joku jollekin
Se on vaan niin vaikeaa kuitenkin
Olen vahva jos en tarvitse ketään
Mutta ilman Sinua en ole mitään

Harhaluoti hopeinen
kenen nimi kaiverrettu kylkeen sen
Rakkaus ei kuole milloinkaan
ei se kuole, sitä voi vain haavoittaa

Jos sä et saa, mä en saa rakastaa
mä en ois varmaan saanut rakastuakaan
Jos mä en voi, sä et voi omistaa
Oi kuinka suloinen on joskus katkeraa

On tarkka elämä omastansa
Se perii takaisin lainaamansa,
eikä lopultakaan meille muuta jää
Vaik oppineetkin toista selittää,
kuin littaan istuttua, loppuun ajettua,
kerran elettyä elämää

On vaikea jakaa elämänsä toisen ihmisen kanssa
kun tietää vain elävänsä kerran tässä maailmassa
ja maailma on täynnä palavaa intohimoa
joka pelottavalta näyttää mutta siinä on liikaa vetoa
-pelle miljoona-