IRC-Galleria

Heititkö sinäkin kolikon
toivomuslähteeseen odottamaan
toivoitko hiljaa sisälläsi
että löytäisit sen oikean
ei sitä tarvitse selittää
minkä tuntee sydämessään

En tiedä mistä ilmestyit mun elämään,
mut älä koskaan lähde pois.
Jos mä kirjoittaisin tästä romaanin,
se epäuskottava ois.

Ei kuiva maa voi unohtaa
Mitä sade aikaan saa
Sydän ihmisen myös tietää sen
Miten rakkaus koskettaa

Niin paljon turhia sanoja
kahden pienen ihmisen suhteessa
josta kumpikaan ei tiedä mitä haluavat
en silloin osannut arvostaa
meidän kahden yhteistä rakkautta
siitä turha enää on pelastaa
en osannut sua mä rakastaa

Kaikki muuttuu se on elämää tätä,
elämä pettää, mut ilman se ei jätä,
rakkautta, sitä mikä pystyssä pitää,
elämä jatkuu, älä unohda sitä.

Olen ulkoa hauras, mutta sisältä vahva
Ja kestän mitä vaan
Olen elämän aalloilla vähitellen jo oppinut luovimaan
Olen itkenyt niin monet kyyneleet
Et ne on lopulta kivettyneet
Eikä minuun koske enää mitä teet

Mul on sitkeä sielu ja kipuni siedän
Kestän melkein mitä vaan
Olen katkeran polttamat pettymykset
Joutunut kantamaan

On elettävä
käsi sydämellä
Kunnes käsi
muuttuu sydämeksi,
sydän kädeksi
Kunnes on yhdentekevää
kummalla ojentaa

Ei ole turhia päiviä, tai jos on on koko elämä
niin turhaa, ettei sitä siedä ajatella tänään

Kirjoitettu oli kirjaan
että sua odotan
tähdenlennon verran annoit aikaa
ankkuiroida sadun satamaan

Aikaa ei saa pysähtymään mut sen saa venymään
hitaasti vaan jos kävellä saan riittää maisteltavaa
näkemättä ei jää tuulen virekkään kun se poskella käy
ollaan hiljaa nyt vain
tän hetken mä sain jäljen sieluun jättämään