IRC-Galleria

“milloin löydän elämäni rakkauden?”

oraakkeli: Luulisin että vuonna 3145...

“Mistä löydän hänet?”

Siwasta, yllättävän läheltä!

jospa tänne saisi huomenna aikaiseksi jotn, pitkästä aikaa..

Runneltua itsetuntoo
ei ole helppo kantaa
mut pako pilvilinnoihin
uutta toivoo antaa

Niin moni tuomitsee
Niin moni selkää puukottaa

Mut on jyvät jo eroteltu akanoista
On ystävät tunnettu
ja ne nimet ikihonkiin hakattu

Päästän suustani sammakon
päästän toisenkin
Ja jos hetken vielä kuuntelet
niin karkaa kolmaskin

Taas möläytin
jotain saatan katua myöhemmin
Mutta tuppisuuksi jäämistä ainakin surisin

refrein:
Ehkä lennän yli laidan
ehkä riman alitan
Mutta ootko ikinä kuullut
että siitä valitan?

refrein2:
Mä oon tyhmä
mä oon hullu
tiedän kyllä sen
Mutta ootkohan säkään täysillä
mä vähän epäilen
Mä elän niinkuin tahdon
sinä niinkuin tahdotaan
että kukas se idiootti oikein olikaan?

Köyden rasvaamisen lopetin
sen menemään paiskasin
Aika jatkaa matkaa
kun pääni nollasin

Joskus tuskainen on tie
joskus sataa kunniaa
Mut on pakko kurkata taas
uuden nurkan taa

refrein

refrein2 (2x)

Ei siihen koulutusta paljoo vaadita,
osaa kukin tyylillänsä nämä polut tallata
Taatusti määränpäänsä löytää jokainen,
niin tuuripeliä se onko onnellinen.

Lävitseni sateen lailla virtaa tuo tunne,
joka yksinäisen kulkijan tielle pakottaa
Tän typerän pikku elämäni mä pidän käsissäni,
vaikka pahat puheet lailla myrskyn ravistaa.

Elämäs on niin kallis lahja
Sitä sun ei pidä alihinnoittaa
Sun täytyy taistelu voittaa
Niin sulle uudet ovet aukeaa

Kajastus nousee jo tuolta
Aamun ensiväreet aistia voit
Suunnista, ystäväni, valoon
Nyt on sun hetki, se tuulessa soi

Joku hyljeksii, joku pelekää
Joku on saanu siellä lujaa selekään
Niin tasaista latomerta
Harvasen päivä joku vuotaa verta

Toinen reppana turvautuu nuoraan
Kun on asiat sanottu sille liian suoraan
Ei välii, miestä taikka naista
Vihataan kaikkee, kaikkee erillaista
Mutta heimoani minä rakastan

refrein:
Alkaa peellä, loppuu aalla
Hianoo olla Pohojanmaalla
Pellot tasaiset mut kotii johdattaa
Alkaa peellä, loppuu aalla
Hianoo olla Pohojanmaalla
Vain maa pysyy, muu pois katoaa
Katoaa

No mä kävelin pellon reunaa pitkin
Joskus nauroin, joskus taasen itkin
Ja kirosin tulta tappuraa
Kun ei tullu Kyrönjojesta appuraa

Asuu porukka pikkusen kummallinen
Keskellä heinäseipäiden ja latojen
Mutta on tää paras paikka maailmaa
Vaikkei täältä saakkaan sitä merianturaa
Ja heimoani minä rakastan

refrein


Alkaa peellä, loppuu aalla
Hianoo olla Pohojanmaalla
Pellot tasaiset mut kotia johdattaa
Alkaa peellä, loppuu aalla
Hianoo olla Pohojanmaalla
Vain maa pysyy, muu pois katoaa
Vain maa pysyy, muu pois katoaa

Klamydia - Se ei kuulu sulle


Sovitaanko, että sä vaan kauhot ihan omaa soppaasi.
Älä muitten bisneksiin työnnä turpaasi.
Ressaa ittes vaikka hengiltä, se on sun asias.
Älä uraputkees mua kisko, en aio kantaa paineitas.
Niin sanottua elämänkokemustas tuut mulle tyrkyttään,
no ikäähän sulla on, mutta et oo eläny päivääkään!

Se ei kuulu sulle, mitä mä teen!
Se ei kuulu sulle, mihin mä meen!
Itte valintas teit, älä työnnä mua samaan satimeen!
Se ei kuulu sulle, mitä mä teen!
Se ei kuulu sulle, mihin mä meen!
Vaikka ranteeni viiltäisin ja tunkisin parrun perseeseen!

Kuka tahansa pystyy salkun täyteen paperia tukkimaan.
Kuka tahansa kykenee nokka pystyssä katuja tallaamaan.
Sulla ei oo mitään, mitä voisit mulle opettaa,
sanot mua kakaraks, mut sulla ei oo lapsuutta ollutkaan.
Niin sanottua elämänkokemustas tuut mulle tyrkyttään,
no ikäähän sulla on, mutta et oo eläny päivääkään!

Se ei kuulu sulle, mitä mä teen!
Se ei kuulu sulle, mihin mä meen!
Itte valintas teit, älä työnnä mua samaan satimeen!
Se ei kuulu sulle, mihin mä meen!
Se ei kuulu sulle, mitä mä teen!
Vaikka ranteeni viiltäisin ja tunkisin parrun perseeseen!

"Suomalainen haikailee
aina. Meidän sydämessämme
asuu se lauantaiehtoon
olo, että tuvan ikkuna on
auki ja maailma odottaa.
Se olo ei ole murheellinen
eikä iloinen. Se on annos
cowboyta sielussa, halua
kääntää selkä ja lähteä
kävelemään."