IRC-Galleria

Maailma loi lapsen josta tuli riippakivi.
Tiputti hiljaisen kyyneleen, mut sen sisällä piti
Ei välittänyt kukaan, onni potki paremmin.
Menee puolelta toisella, se maailma on ku trapetsi
Päähän potkittu, sanoilla kolhittu.
Ei vieläkään auta, ei näkemällä opittu
Laita kivi vieriin jos tuntuu et sä oot syypää.
Älä anna lapsi paran trapetsilta hyppää
Kyynelistä joki, jokeen kaarnavene.
Neuvon anto pojalle, puhu älä sanottele
Älä alottele sotaa ilman asetta.
Lapsen vaikee elää ku ei elämällä katetta
Ei kukaan huolinu, nyt se elää ojassa.
Sananlasku väärin, ei polvi parannu pojasta
Kai kohtalona elää elämänsä riippakivenä.
Hiljainen kyynel tippu, maailma on kipeä

refrain:
Hiljaisen kyyneleen kulkija tiputtaa.
Hiljaisen kyyneleen
Äänetön huuto on elämän kaikuna.
Elämän kaikuna

Elämänsä rooli oli elää läpi hylkiönä.
Valot kaikki sammutettu, pöydäl palaa kynttilöitä
Tuijottaa ikkunasta kaupunkinsa vilinää.
Katseet on kylmät ja sydämet on ikijääs
Mitä jää jos ei maailma anna mitään.
Mullan käänti ylös ku ei siemen lähde itämään
Koitti näyttää ihmiselle, pienikin ponnistaa.
Et varmaan usko, mut maailmaa ei voi omistaa
Mut voi koristaa, ei kyynel ookkaan hiljaa.
Kävelee katuja, pisarat sataa kilpaa
Katoaa ilmaan äänetön huuto.
Kaikuna elämän, maailman tunto
Trapetsi katosi ja sen paikal on nyt silta.
Maailma on ikiliikkuja, iätön virta
Tunne oma polku ja tunne mihin se johtaa.
Anna virran viedä sua koskettamaan pohjaa

Joka aamu kuljen kotipolkuni
eksyen, lumi aina peittää jälkeni.
Joka ilta saavun kotiovelle,
tulitikkutytön kanssa käden lämmitän

refrain:
Meri on nyt ilman rantaa,
lapsi hiljaisen talven vaeltaa.
Ainoastaan sade maan seuraa
kun äänettömyyteen katoaa.

Olit ensilumen lapsi minussa,
liian kaunis maailmaani jakamaan.
Elin suruni, tein siitä rakkaani:
lämmin muisto yösydänunessani.

refrain

Toisen suulla lauluni laulan,
kaikkeni kannan kehtojen hautaan.
Kylmän sulatan, itseäni kaitsen ja odotan.

Kunpa voisin joskus muuhun herätä
kuin häpeään peilin lävistämään.
Luojan luoma, vailla suojaa.
Sula maa odottaa lasta hukkuvaa.

refrain

Meri on nyt ilman rantaa,
lapsi hiljaisen talven vaeltaa.
Taivaani etsintä päättyi kultaan ja kyyneliin
-t.rautiainen-

viha on yksi sydämen jänteistä
-thomas fuller-

ei oletuhoisampaa vaikuttajaa fyysiseen ja psyykkiseen terveyteen kuin sinun eristäytyminen minusta.
-philip zimbarde, psykologi-

Jaloissani oli joskus siivet
Kun en vielä tiennyt kuinka helposti voi hajota
Nyt jos herään omaan kuiskaukseen ja putoan
Sinäkö otat kiinni

Ojennan käteni tulet kuitenkin
Näkyjeni jalkoihin
Vielä voit pelastaa itsesi
Tähän häkkiin mahtuu vain yksi

Verenpisara - Viimeinen kosketus

Tunnen ikuisuuden sinut
Elämän virtaavan saumattoman kaksinaisuuden
Tunnen sinun kielen
Hameenhelman nousun arven minkä vain minä tiedän

Pelkään petoja rakkaiteni naamioissa
Hylättyä kipua muistopuheita tuntemattomien suista

Vasta tulin kun jo näin
Sinun taakse oven sulkeutuneen hiljaa
Vieden mukanasi maahan kauneuden
Jättäen haaveen viimeisen kosketukseen

En pääse syvemmälle
Enkä päästä ulos edes pientä osaa sinustakaan
Ajatusteni vainoharhoissa
Etsin mitä vain sinulle kuuluvaa

Murheen juuret syvällä maassa
Perusta vahvalla pohjalla
Tämä kaikki alkaa pienestä
Kasvaa ja katoaa

Tarjoa minulle rinnasta muisto
Ajasta ennen kuin muutuit
Vielä kun pääsin lepäämään
Sydämesi varjoon, suojaan elämältä
-verenpisara-

pitäis puhua ja sokeena kuunnella
miks pitäis puhua ja kokee virheet uudestaan
rauhotu hetkeks ja anna vaan aikaa
mut miks antaa aikaa ku aika juoksee hetkes
koitan valita ja toivon et se oli parempi
tein mä valinnan sain surun tunteen kaveriks
ja vaikka koitan unohtaa ja vaikka koitan kysyä
ei mikään sitä kumoa et mun rakkaus suhun pysyy tääl
ja sytytän toivon soihdun palamaan
jonkun täytyy valasta ku rupee pimeel satamaan
oon eksyny ennenki sateella
vaikken pelkää sadetta niin yksin mua paleltaa
mä koitin jotain ympärille rakentaa
mut se johti vaan mut tielle tähän kapempaan
ja sakeneva tie johtaa sua murheisiin
miks pakenemaan kun sä kuljet siitä kuitenki