IRC-Galleria

sydän jäätyy taivasalla
olet jossain maailmalla
en voi sua unohtaa

Sir Elwoodin Hiljaiset Värit - Sairas ja syntinen

Minun Jumalani väsyneenä katselee
kun lähtevät miehet taas ristiretkilleen
kun isänmaata, kotia ja uskontoa uhataan

Minun Jumalani käsi poskella kuuntelee,
kun pyhät miehet pyhää sanaa tulkitsee
ja määrittelee millaista rakkautta
täällä sallitaan

Ei näillä lakeuksilla voi nainen naista rakastaa
ei mies miestä
ei täällä hiiviskellä seläntakana
täällä tullaan kasvotusten
syntejänsä katuen

Ja jos et ole heidän puolellaan
sä olet heitä vastaan,
kun Via Dolorosa
käy liput liehuen

Läpi historian ovat jaksaneet
he saarnatuoleistaan syyttäen huutaa ja huutaa
Jos olet erilainen,
sä olet sairas ja syntinen

Nyt on politiikassakin ihmisoikeudet vain valuuttaa
kyllä näinä päivinä
täytyy herra ministerinkin
olla huolissaan duunipäivästään

Mutta miten herra Häkämies
selitätte lapsillenne sen
että väärin on jos Eeva laulaa
kaipuusta rakkauden,
vai pannaanko roviot
palamaan
kuin Beatleseille
aikoinaan

Minun Jumalani yrittää silti ymmärtää,
heidän ymmärtämättömyyttään selittää
että sana rakkaus voidaan tavata:
R-I-K-O-S

Ja jos et ole niinkuin he,
sä olet heitä vastaan
näitä miehiä kanssa pelkojen,
jotka läpi historian ovat jaksaneet
torneistaan syyttäen huutaa ja huutaa
Jos olet erilainen,
sä olet sairas ja vaarallinen
Jos olet erilainen,
sä olet sairas ja syntinen

Sir Elwoodin Hiljaiset Värit - Vuokses sun

Minä aamuhämärääni vartioin
Uni katsoo mua kaukaa
Pirujani kuolleeksi join
Vain naarmuja sain aikaan

Sua ikävöin, ylpeyteni myin
Ja jäin yksin tuleen makaamaan
Rikoin itseni, kuuletko itkuni
Vuokses sun
Minä paljastun

Ystävä kysyi miksei joulun tähteä
Ole ikkunassa tänä vuonna
On helpompi valheet keksiä
Kuin antaa kenenkään luulla

Etten jaksaisi, etten kantaisi
Taakkaani kuin jo iso poika
Silti niin pieni ja peloissaan
Vuokses sun
Minä paljastun

Tämä jano riisuu miehen
Ja talvi on vasta alussa
Jättää tuuleen jäiseen
Sielu paljaana

Taas sairastun, ulos unohdun
Ja kylmää, kylmää on luvassa
Olen eksynyt, turhaan pelännyt
Vuokses sun

Minä tunnustan, kerron kaiken
Kaiken mitä tehnyt en
Olet kaukana, minä hukassa
Vuokses sun
Minä paljastun

Kahleitaan voi rakastaa tyhmä ihmisparka
ja pitää niitä aarteinaan ja omaisuutenaan
Vaik ne hetkeks hellittäis, ei ne kauas karkaa,
ilman niitä lentäisi kai taivaan tuuliin kokonaan

Silmät kiinni ettimässä rakkaimpansa kasvoja.
Kävelee yksin pitkin hylättyjä rantoja
Sama pää, eri sydän tai sit eri omistaja.
Tarvii vähä lomaa, muttei silti löydy lomittajaa
Sydän täynnä sirpaleita, kaikki tippuu yksitellen.
Sanat kuulee vielä eikä tunne yksiselitteinen
Kauneus pysyy mutta värit alkaa katomaan.
Eilisestä muisto joka huomisesta varottaa
Poika väitti kiven kovaa että pitää kiinni,
mut maailma on kova paikka, käsi päästi irti
Sydän veril kirjeen taitto, kerto että rakasti.
Tyttö viestin luki ja lähetti sitten takasin
Kaikki meni mitä poika piti sydämessä.
Yksin kulkee, pelkkä varjo seuraa vieres kävellessä
Kyynel vierii poskii pitkin, sanomaton kaipuu.
Sanat huutaa ilmaan, mut ne tuulen sekaan haihtuu

refrain

Muisto vielä sisimmässä, peili piirtää kasvoja.
Mitään ei unohda, mut peili saatto hajota
Ei kyyneleet tuo takas mitään kauan sitten kadotettuu.
Ei sanat voi koota takas sydäntäsi hajotettuu
Mut poika odottaa ja tiimalasi pysähtyy.
Ei jaksa enää kulkee, maailman harteille jättäytyy
Kääntyy katsomaan vielä kerran tyttöön.
Tyttö ei katso takas vaan katoo hiljaa yöhän
Kaipuu saapuu sydämeen joka on valmiiks palasina.
Rikkinäinen maailma ei tee sulle palatsia
Onni ootti noutajaa, mut onni oli rajallista.
Poika miettii hetken millaist olis asuu palatsissa
Kaikki käänty väärinpäin ja oma päätös kirveli.
Teki kaiken oikein mutta kaikki muuttu virheeksi
Poika niin ku Aladdin, mut joku vetäs maton alta.
Maailma oli täydellinen, nyt se näyttää katoavalta

refrain

Käsi ei oo kädessä ja kävelystä hiertymii.
Kaksi nuorta, toistensa sydämeen kiintyviin
Hiipii poika uneen että, voisi takas palata.
Unimaailman palmun alla voi kai enää halata
Jos kello menis takaperin, mitä teet sä erilailla.
Tyttö katoo pojan luota, kyyneleiden rajamailla
"Mee missä meet, mut oot lähelläni silti".
Vietti aikaa yksin, ei voi enää pitää kiinni
Siinä pojan tarina, ei onnellista loppua.
Ja loppu koitti just ku meinas onnelliseen tottua

Ei poikaa enää näy, ehkä kaikki oli rajallista.
Kiintymys on vaarallist, mut mulle se on tavallista
Pidä kiinni rakkaudesta, liekki pieni lepattaa.
Ja jos se kaikki katoo niin ei kukaan pysty pelastaan
En oo nähny poikaa enää, en tiedä missä kulkee,
Mut poika pääsee takas sinne sit ku silmät sulkee

Maailma loi lapsen josta tuli riippakivi.
Tiputti hiljaisen kyyneleen, mut sen sisällä piti
Ei välittänyt kukaan, onni potki paremmin.
Menee puolelta toisella, se maailma on ku trapetsi
Päähän potkittu, sanoilla kolhittu.
Ei vieläkään auta, ei näkemällä opittu
Laita kivi vieriin jos tuntuu et sä oot syypää.
Älä anna lapsi paran trapetsilta hyppää
Kyynelistä joki, jokeen kaarnavene.
Neuvon anto pojalle, puhu älä sanottele
Älä alottele sotaa ilman asetta.
Lapsen vaikee elää ku ei elämällä katetta
Ei kukaan huolinu, nyt se elää ojassa.
Sananlasku väärin, ei polvi parannu pojasta
Kai kohtalona elää elämänsä riippakivenä.
Hiljainen kyynel tippu, maailma on kipeä

refrain:
Hiljaisen kyyneleen kulkija tiputtaa.
Hiljaisen kyyneleen
Äänetön huuto on elämän kaikuna.
Elämän kaikuna

Elämänsä rooli oli elää läpi hylkiönä.
Valot kaikki sammutettu, pöydäl palaa kynttilöitä
Tuijottaa ikkunasta kaupunkinsa vilinää.
Katseet on kylmät ja sydämet on ikijääs
Mitä jää jos ei maailma anna mitään.
Mullan käänti ylös ku ei siemen lähde itämään
Koitti näyttää ihmiselle, pienikin ponnistaa.
Et varmaan usko, mut maailmaa ei voi omistaa
Mut voi koristaa, ei kyynel ookkaan hiljaa.
Kävelee katuja, pisarat sataa kilpaa
Katoaa ilmaan äänetön huuto.
Kaikuna elämän, maailman tunto
Trapetsi katosi ja sen paikal on nyt silta.
Maailma on ikiliikkuja, iätön virta
Tunne oma polku ja tunne mihin se johtaa.
Anna virran viedä sua koskettamaan pohjaa

Joka aamu kuljen kotipolkuni
eksyen, lumi aina peittää jälkeni.
Joka ilta saavun kotiovelle,
tulitikkutytön kanssa käden lämmitän

refrain:
Meri on nyt ilman rantaa,
lapsi hiljaisen talven vaeltaa.
Ainoastaan sade maan seuraa
kun äänettömyyteen katoaa.

Olit ensilumen lapsi minussa,
liian kaunis maailmaani jakamaan.
Elin suruni, tein siitä rakkaani:
lämmin muisto yösydänunessani.

refrain

Toisen suulla lauluni laulan,
kaikkeni kannan kehtojen hautaan.
Kylmän sulatan, itseäni kaitsen ja odotan.

Kunpa voisin joskus muuhun herätä
kuin häpeään peilin lävistämään.
Luojan luoma, vailla suojaa.
Sula maa odottaa lasta hukkuvaa.

refrain

Meri on nyt ilman rantaa,
lapsi hiljaisen talven vaeltaa.
Taivaani etsintä päättyi kultaan ja kyyneliin
-t.rautiainen-

viha on yksi sydämen jänteistä
-thomas fuller-

ei oletuhoisampaa vaikuttajaa fyysiseen ja psyykkiseen terveyteen kuin sinun eristäytyminen minusta.
-philip zimbarde, psykologi-

Jaloissani oli joskus siivet
Kun en vielä tiennyt kuinka helposti voi hajota
Nyt jos herään omaan kuiskaukseen ja putoan
Sinäkö otat kiinni