IRC-Galleria

Kirjoitetaan tulevaisuus
Ei pitkää ei turhaa

muista, miltä tuntui meidän maailmassa

Sinun kanssasi on minun maailmani valmis
Tartu tiukemmin

Leikkaamme auki sen
Osat yksi kerrallaan
Läpi käymme heikkoudet
Veri vaahdonnut punnitaan

Keuhkot huudosta väsyneet
Sydän sykkyröitynyt
Huulet valheista rohtuneet
Iho huolessa hiertynyt

refrain:
Potilas kuollut heikkouteen
Omaan mahdottomuuteensa
Vuosia tapoimme toisiamme
Potilas kuollut heikkouteen
Suremaan jäävät omaisensa
Sinä ja minä
Ja syntymättömät lapsemme

Ruumishuoneen narikassa
Vielä katseet vaihdetaan
Mietin kumpi meistä meidät
Nopeammin hautaakaan

Pöytäkirjan tutkin tarkkaan
Nurkkapöydässä tavaan sen
Etten sortuisi uudestaan
Että en tappaisi taas
Että en tappaisi taas
-happoradio-

Pinnalta kaikki näyttää pieneltä ja sievältä ja
Pohjalta kaikki on paljon suurempaa, kauniimpaa, parempaa.

Joskus joutuu astumaan narrin rooliin tahallaan,
Ylpeydestään pelaamaan katsomatta korttejaan.

Hän, on valo aamu auringon,
ja kehä öisen kuutamon
ja joka hetki kaikki myös se mitä on

Hän, on sinitaivas rannaton
ja meren kultaa aallokon.
Sen sata kertaa kauniimmin,
kuin runon laulaa tahtoisin

Hän, on joka tunne lämpimin
ja hymy taivaan enkelin
kuin ikihohde timantin tai safiirin

Hän, on uni öisten haaveitten,
se mitä kaipaa ihminen.
Kun hänet sain niin tiesin sen - sain rakkauden

Hän, on ovi huomiseen ja elämään.
Tie yli tähtien ja sisimpään,
sen syvän tunteen sydän ymmärtää

Hän, on hyvä, kaunis, täydellinen
ja syke valtimon ja sydämen.
Vain hänet yksin, muita en mä nää

Hän, on valo aamu auringon
ja kehä öisen kuutamon
ja joka hetki kaikki myös se mitä on

Hän, on sinitaivas rannaton,
ja meren kultaa aallokon.
Sen joka hetki ymmärrän,
ei ole muita – on vain hän

hän, on vain hän

Outoo, että kavahdan nyt
Joitain tekemiäni tekoja.
Tehty mikä tehty, ne takuulla kasvaa jo sammalta.

Kadun vai kaipaan? En minä tiedä,
Unohtaisin mieluiten.

Liian heikko rakastaa, liian vahva vihaa