IRC-Galleria

Olet kuiske yön ja kastemaan
päivä jonka elää saan
olet eilinen ja huominen
joka hetki rakkauden.

Onko tehty lääkettä joka tyhmyyden parantaa
Minulla on taito ikävät tunteet pahentaa
Kävelen paljain jaloin lasimurskalla
Enkä huomaa kunnes jalat alkaa puutua
ja vuotaa..
(ja silloin taas)

Haluan vain sinut...

Pelkohan on kai vain hyvä asia
Tuntee ainakin olevansa olemassa
Kai sekin meitä yhdistää
kumpikaan ei uskalla tuntea mitään

Mitä edestään löytää
sen taakseen jättää
Älä mieti mitään
mitä et ole tehnytkään
Ja kun aika on valmis
ota kaikki se vastaan
Silta yli sen kaiken
ei sorru kuitenkaan

Turhamaisin tapa viettää elämä
on kantaa mitättömästä syyllisyyttä
Ajatuksesi on pelkkä karkotin
Avaa silmäsi, ymmärtäisit itsekin

Ja kun nämä lauseet otat lopulta vastaan
mieti kuinka hyvin itsesi tunsitkaan
-heijaste-

Kirjoitetaan tulevaisuus
Ei pitkää ei turhaa

muista, miltä tuntui meidän maailmassa

Sinun kanssasi on minun maailmani valmis
Tartu tiukemmin

Leikkaamme auki sen
Osat yksi kerrallaan
Läpi käymme heikkoudet
Veri vaahdonnut punnitaan

Keuhkot huudosta väsyneet
Sydän sykkyröitynyt
Huulet valheista rohtuneet
Iho huolessa hiertynyt

refrain:
Potilas kuollut heikkouteen
Omaan mahdottomuuteensa
Vuosia tapoimme toisiamme
Potilas kuollut heikkouteen
Suremaan jäävät omaisensa
Sinä ja minä
Ja syntymättömät lapsemme

Ruumishuoneen narikassa
Vielä katseet vaihdetaan
Mietin kumpi meistä meidät
Nopeammin hautaakaan

Pöytäkirjan tutkin tarkkaan
Nurkkapöydässä tavaan sen
Etten sortuisi uudestaan
Että en tappaisi taas
Että en tappaisi taas
-happoradio-

Pinnalta kaikki näyttää pieneltä ja sievältä ja
Pohjalta kaikki on paljon suurempaa, kauniimpaa, parempaa.

Joskus joutuu astumaan narrin rooliin tahallaan,
Ylpeydestään pelaamaan katsomatta korttejaan.

Hän, on valo aamu auringon,
ja kehä öisen kuutamon
ja joka hetki kaikki myös se mitä on

Hän, on sinitaivas rannaton
ja meren kultaa aallokon.
Sen sata kertaa kauniimmin,
kuin runon laulaa tahtoisin

Hän, on joka tunne lämpimin
ja hymy taivaan enkelin
kuin ikihohde timantin tai safiirin

Hän, on uni öisten haaveitten,
se mitä kaipaa ihminen.
Kun hänet sain niin tiesin sen - sain rakkauden

Hän, on ovi huomiseen ja elämään.
Tie yli tähtien ja sisimpään,
sen syvän tunteen sydän ymmärtää

Hän, on hyvä, kaunis, täydellinen
ja syke valtimon ja sydämen.
Vain hänet yksin, muita en mä nää

Hän, on valo aamu auringon
ja kehä öisen kuutamon
ja joka hetki kaikki myös se mitä on

Hän, on sinitaivas rannaton,
ja meren kultaa aallokon.
Sen joka hetki ymmärrän,
ei ole muita – on vain hän

hän, on vain hän