IRC-Galleria

minä toivon sinulle
elämäsi matkalle
sen verran onnea
ettet kesken katkea
sen verran valoa
että tiedät kenen viereen istua
ja sen verran pimeyttä
että on pakko rukoilla
sinä ystäväni niin kirkkaana soit
sulla on kaikki jo mukana
sinä maailmaa mittaillen kantaa sen voit
mikä on kaikkein arvokkainta
toivon sen verran murhetta
ettet sorra heikkoa
ja sen verran rakkautta
että tiedät milloin vaieta
sen verran viisautta
että tunnistat ystäväsi
ja sen verran kipua
että osaat antaa anteeksi
sinä ystäväni niin kirkkaana soit
sulla on kaikki jo mukana
sinä maailmaa mittaillen kantaa sen voit
mikä on kaikkein arvokkainta

vilukukka,sä pohjolan neito
yön valo ja aamunkoi
tule kanssani korkeaan keinuun
kun morsiusviulut soi!
kuu kalpea vaikenee yllä
yön silkkisen harjanteen
ja kaikista kauneimman laulun
sen loisteessa sulle teen
vilukukka, kun vartesi hennon
saan syliini taivuttaa
voin tuntea tähtien lennon
ja taivasta tanssittaa
yö valkean vilttinsä lainaa
häävuoteeksi hurmioon
ja otsani polttavan painaa
saan hiustesi heinikkoon
vilukukka, jos varjojen huomaan
sun silmiisi hiipineen
sun katseesi loistoa suojaan
pois suutelen kyyneleen
tää autuas, hehkuva hetki
ei himmene milloinkaan
sun syliisi jään ikuisesti
sua rakastan ainiaan

Miksi mä maailmalle laulaisin
vanhaa polkua kulkisin
sydämeni avaisin
taas uudestaan
ehkä kaiken lauloinkin
maljan pohjaan saakka join
täällä kaiken kestin,kaiken koin
miksi tuskani näyttäisin
tyhjyydestä laulaisin
yksinäisyydestäkin ihmisen
jos tuo suuri hiljaisuus
pääni päälle laskeutuu
kai tarinaano jatkaa joku muu
vaan laulan kuitenkin
se pimeyden saa väistymään
mä kauneutta ylistän ja kelpo ystävää
silloin sydämeni kaartaa
niin kuin kotka aurinkoon
ja tullessa yön tähtien vyö
siunaa laulajan työn
miksi mä maailmalle laulaisin
kylmät katseet kohtaisin
mitä kertoa niille voisin enemmän
senkö että laulun lahja on
suuri arpi mun sielussain
ja palkintoni tuulta ja ilmaa vain
mut jos minä maailmalle laulaisin
taisteluista kertoisin
rohkeutta veljiini mä valaisin
en jää rauhan satamaan
en unieni puutarhaan
on vielä mulla monta tarinaa
niin laulan kuitenkin
se pimeyden saa väistymään
mä kauneutta ylistän ja kelpo ystävää
silloin sydämeni kaartaa niin kuin kotka aurinkoon
ja tullessa yön tähtien vyö
siunaa laulajan työn

Joku enkeleistä lensi huoneeni poikki
Siivet kahisee
Joku sisältäni herkin sormin mua soitti
Kädet vapisee
Ja nyt mä olen siinä mistä näin unta
Syksy-yönä niin
Joku takapihallemme taikoi ensilunta
Uskon enkeliin

yep yep, lueskella kliinistä koko ilta niin että kurkkua myöten täynnä eri lääkkeitä ja niiden vaikutusmekanismia..

on onnellinen saatuaan anatomian tentistä 4sen..olkootkin nykyään 2nen..:)

jaksaiskin iloita ruottin sanakokeen kiitettävästä..

maanantain depressio huipussaan..

mä jo ehdin säikähtää että tää kone hajoo käsiin kun sitä tosissaan tarvitaan koulutöihin

vaasassa kävin kattelees jos ois löytäny kivat tennarit, aika kärsineet noi 20e löytö virroilta x)