IRC-Galleria

Älä halveksi mitään mitä tehdään rakkaudesta,
alhaisimmassakin rakkaudessa on Jumalainen kipinä.
-Erkki Melartin-

Älä halveksi mitään mitä tehdään rakkaudesta,
alhaisimmassakin rakkaudessa on Jumalainen kipinä.
-Erkki Melartin-

Rakkautta ei kuvailtaisi jumalalliseksi,ellei se olisi usein saanut aikaan ihmeitä.
-Apotti Prevost-

sitten kaikkvaltias Jumala hymyili ja itki,
sillä Hän tunsi rajattoman rakkauden,
jolla Hän yhdisti ihmisen ja hänen sielunsa.
-Kahlil Gibran-

Maailman tyrskyt

Laulut on laulajille
ja maan kiertäjille
hulluille hurjille,häjyille, kurjille
virtaan heitetyille
miehille,naisille
kaikaen nähneille kuluneille lauseille
viattomuutta vielä päiviksi riittää

koulut on lukeville
järjellä tuumaaville
ei kovapäisille takapenkin poijjille
virtaan heitetyille
veljille, siskoille
ruuhkassa kadonneille kuuroille korville
viattomuutta vielä päiviksi riittää

maailman tyrskyt mua tuudittaa
ravistakaa minut hereille uudestaan

jos näihin aamuihin tullut on haaveita
vihdoinkin sut saan
haalin sen kaiken millä
maailman tyrskyt mua tuudittaa
ravistakaa minut hereille uudestaan
jos näihin aamuihin on tullut haaveita
vihdoinkin sut saan
haalin sen kaiken minkä saan

onni on etsijälle
ei sitä kätkevälle
rakkauden virtaan suinpäin säntäävälle

hetki on elämälle
unelmat lähtevälle
viimeinen sana sulasopu
vihan jättävälle

viattomuutta vielä päiviksi riittää
jos näihin aamuihin tullut on haaveita
vihdoinkin sut saan
haalin sen kaiken millä
maailman tyrskyt mua tuudittaa
ravistakaa minut hereille uudestaan
jos näihin aamuihin on tullut haaveita
vihdoinkin sut saan
haalin sen kaiken minkä saan
x2

jos kaiken tiedän
voin sulkea
kirjan lukemattoman
olla lukematta
jos kaiken nähnyt
oon kaikesta
on siinä täydellinen syy
olla katsomatta
mutta jos en vielä tunne
sinitaivasta
mun täytyy mennä sekin mittaamaan
jos olen tehnyt käsilläni
sen mitä niillä voi tehdä
ne levätköön
jos olen käynyt jaloillani
siellä missä niillä voi käydä
ne paikallaan pysyköön
mutta jos en vielä tunne
vuoren korkeutta
mun täytyy mennä sekin mittaamaan
jos tunnen sinut
voin sulkea sinun edessäsi mun silmäni
jos osaan ulkoa ajatuksesi
voin kääntää sinulle selän
sun hymyllesi
mutta jos en vielä tiedä aivan kaikkea
sinun maaimastasi
minun täytyy tulla sekin mittaamaan

minä toivon sinulle
elämäsi matkalle
sen verran onnea
ettet kesken katkea
sen verran valoa
että tiedät kenen viereen istua
ja sen verran pimeyttä
että on pakko rukoilla
sinä ystäväni niin kirkkaana soit
sulla on kaikki jo mukana
sinä maailmaa mittaillen kantaa sen voit
mikä on kaikkein arvokkainta
toivon sen verran murhetta
ettet sorra heikkoa
ja sen verran rakkautta
että tiedät milloin vaieta
sen verran viisautta
että tunnistat ystäväsi
ja sen verran kipua
että osaat antaa anteeksi
sinä ystäväni niin kirkkaana soit
sulla on kaikki jo mukana
sinä maailmaa mittaillen kantaa sen voit
mikä on kaikkein arvokkainta

vilukukka,sä pohjolan neito
yön valo ja aamunkoi
tule kanssani korkeaan keinuun
kun morsiusviulut soi!
kuu kalpea vaikenee yllä
yön silkkisen harjanteen
ja kaikista kauneimman laulun
sen loisteessa sulle teen
vilukukka, kun vartesi hennon
saan syliini taivuttaa
voin tuntea tähtien lennon
ja taivasta tanssittaa
yö valkean vilttinsä lainaa
häävuoteeksi hurmioon
ja otsani polttavan painaa
saan hiustesi heinikkoon
vilukukka, jos varjojen huomaan
sun silmiisi hiipineen
sun katseesi loistoa suojaan
pois suutelen kyyneleen
tää autuas, hehkuva hetki
ei himmene milloinkaan
sun syliisi jään ikuisesti
sua rakastan ainiaan

Miksi mä maailmalle laulaisin
vanhaa polkua kulkisin
sydämeni avaisin
taas uudestaan
ehkä kaiken lauloinkin
maljan pohjaan saakka join
täällä kaiken kestin,kaiken koin
miksi tuskani näyttäisin
tyhjyydestä laulaisin
yksinäisyydestäkin ihmisen
jos tuo suuri hiljaisuus
pääni päälle laskeutuu
kai tarinaano jatkaa joku muu
vaan laulan kuitenkin
se pimeyden saa väistymään
mä kauneutta ylistän ja kelpo ystävää
silloin sydämeni kaartaa
niin kuin kotka aurinkoon
ja tullessa yön tähtien vyö
siunaa laulajan työn
miksi mä maailmalle laulaisin
kylmät katseet kohtaisin
mitä kertoa niille voisin enemmän
senkö että laulun lahja on
suuri arpi mun sielussain
ja palkintoni tuulta ja ilmaa vain
mut jos minä maailmalle laulaisin
taisteluista kertoisin
rohkeutta veljiini mä valaisin
en jää rauhan satamaan
en unieni puutarhaan
on vielä mulla monta tarinaa
niin laulan kuitenkin
se pimeyden saa väistymään
mä kauneutta ylistän ja kelpo ystävää
silloin sydämeni kaartaa niin kuin kotka aurinkoon
ja tullessa yön tähtien vyö
siunaa laulajan työn

Joku enkeleistä lensi huoneeni poikki
Siivet kahisee
Joku sisältäni herkin sormin mua soitti
Kädet vapisee
Ja nyt mä olen siinä mistä näin unta
Syksy-yönä niin
Joku takapihallemme taikoi ensilunta
Uskon enkeliin