HARHAKUVITELMA - KUISKAUS
(FEAT.YDESSÄ YKSIN)
kertosäe:
kuiskailet helliä sanoja
kuuntelen, jos et unta saa
hiljaisina tunteina
hetki puolestamme laulun
kirjoittaa
kuuntelen, kun puhut sun
iso siskoista
ja sun ensi suudelmastas
kun olit viistoista
kerrot kuinka isäsi ja
äitisi tapasi
kuinka ne erosivat ja
yhteen palasi
mun maailma on yleensä
kuin kylmä meri
nyt mä mietin että
minneköhän se kylmä meni
kun sinä puhut, en muista
miltä tuntuu
kun värit haalenee tai kun
ne tummuu
jatkat kertomustas jota
edes oikeestaan en
ole kuunnellut kun sua
vaan katselen
yritän saada käsiäni
luokses muka vahingossa
et ku käsi koskee sun,
sanon "kävi vahinko tossa"
nyt, haluaisin olla peitto
ja tyynysi
kun liikaa myrskyää,
olisin tyynesi
vaikka patterit ei toimi
on lämpöä täällä
nyt taivas on täällä, ei
enää ylhäällä
kertosäe
yht'äkkiä oot hiljaa,
odotat jotakin
mä mietin joko mä tän
hetken jotenkin mokasin
ei kuulu mitään, on aivan
hiljaista
kun on pimeää, voi valokin
kiljaista
mä sanon, oonko kertonut
et sä oot ihana
ja et rakastan sua sun
varpaist pisimpää kiharaa
oonko kertonut et vaikka
koko maailma kuolis
mä oon aina tässä
sanomassa et oot ihana
sä hymyilet, mä huomaan
vaikka yrität peitellä
suutelen sua, oon samaan
aikaan vahva ja hellä
häkellyit, mut silti sä
suutelit takas
mä mielessäni huusin, et
"se suuteli takas!"
Rakas, saanko tulla sun
peittosi alle
noustaan yhdessä tähtiin,
sanotaan "hei hei"
pohjalle
sä et sanonut mitään, mut
mä tiedän ton katseen
se tekee mitättömäksi
aivan kaiken, muun