"syvä hiljaisuus valtasi
hänen mielensä. Sydämen
lyönnit tuntuivat raskaina
iskuina aina mahanpohjaan
asti. Tuntui, kuin jokin
olisi painautunut palleaa
vastaan painaen sitä alas
aina maahan saakka.
Lihakset rentoutuivat. Hän
lysähti kasaan..."
"nousi uudelleen
tuolilleen, mutta syvä
hiljaisuus pakotti hänet
painamaan päänsä polviin.
Hän ymmärsi ja hyväksyi
kohtalonsa, vaikka niin
toivoi rakkauden
voittavan."
"rauhallinen ja tyyni,
kuten aina..."
"rakasta, vihaa, ansaitse"
"Kylmät väreet
voimistuivat ja ne
tuntuivat aivan kuin
sähköiskuilta päästä
varpaisiin. häntä alkoi
palella. hän vaipui
tilaan, josta ei enää
palaa."
"Hän painoi kyynäränsä
pöytää vasten ja nojasi
otsansa kämmeniin. Hänen
timanttinsa kuva palasi
hänen mieleensä. Hän
katsoi sitä vielä hetken,
mutta sen jälkeen se
haihtui, eikä koskaan
palannut."
"sulkiessaan silmänsä,
poika näki tuon tytön
silmät vielä kerran. Hän
olisi halunnut nähdä ne
yhä uudelleen ja
uudelleen, mutta niin ei
ollut tarkoitus..."
"kuinka paha voi muuttua
hyväksi? ei mitenkään,
mutta hyvä voi olla hyvä
ja muuttua paremmaksi.
Niin muuttuvat hyvät
hetket muistoiksi, elämän
tie pieniksi poluiksi.
Kuin makea hedelmä
vietäisiin huulilta, oli
tuon hetken tunne."
"tuo tyttö oli kaunis kuin
aamukastepisara
leskenlehdellä auringon
ensisäteiden siihen
osuessa ja sen loistaessa
maailman miljoonissa
sateenkaaren väreissä. Se
kimalteli kuin tuhat
tähteä, loisti kuin
kynttilän liekki, joka
sammui pudotessaan
lehdeltä..."
"niin kaunis se oli.
Kuinka poika voisi koskaan
unohtaa..."
"kuin kyynel, joka
matkallaan halki posken
jättää siihen jälkensä.
Mutta leukaan päästyään
putoaa alas eikä koskaan
palaa. Mutta sen jälki
pysyy, jos sitä ei pyyhitä
pois."