IRC-Galleria

tropiikin nektareita nielemään, seitsemän meren päähän
vierellesi lyhin matka
käsi kädessä satamalaiturilla auringonlaskun aikaan
syysmaanantaina tuulessa.
verkkaisin luottavin askelin kynkässä kaksi
onnellisia toistaan rakastavaista.

paljain jaloin seison veden rajassa, annan aallokon hyväillä varpaita.
kaipaus nakertaa sisälleni reikää. silmänurkat kostuu.
kuuntelen tuulen tuiverrusta, sekin luonnonoikku sinusta muistuttamassa.
jalkapohjissa tuntuu jotain terävää. hetken pistävä kipu.
noukin käteeni helmen.
tuhansien kipeiden, katteettomien korulauseiden jälkeen kuulen kaksi sanaa
jotka mullistaa elämäni.
minulla on sanat ja niiden takana vankkumatta seisova sanansaattaja<3

Rakastan sinua.

olet kuin lumihiutale joka koskettaa minua
ja muutut kyyneleeksi
poskelleni loppuelämäksi.

Olet sadepisarani jonka tunnen kasvoillani, käsilläni
se tuntuu hyvältä minusta
hymyilen onnesta ja iloitsen siitä että sain sinut rakkaaksi

Tai kuten Harald Hirmuinen
asian ilmaisi:"Elämä on
kuin spagetti, yhtä
sotkua, mutta kyllä se
maistuu"!

Jos kaksi kaatuu eteen
kauneuden toinen toistaan
yössä palvellen jos kaksi
kaatuu eteen kauneuden
kohta pettää se heidät
hellästi nauraen

Mitä tulee kun yhdistää
kaksi huonomuistista
jääräpäätä?

- Äpärälapsi.

Vaikka kuinka koitin, en
silti saata ymmärtää,
Ei enää järkee oo, leikkii
ystävää.
Luulin silloin, kaikki
paremmaksi kääntyy,
En tiennyt tähän nyt,
kaikki päättyy.
Mä tahdoin liikaa, ja sä
kai tiesit sen,
Toivoinko liikaa, kun
halusin olla onnellinen?

Nyt taas muistan hetket
yhteiset, ei niitä takas
saa,
Mä vaan luulin susta
jotain paljon parempaa.
Oon pahoillani kaikest,
mut oli pakko tehdä näin,
Sä oot onnellinen nyt, ja
mä yksin jäin.

Kai sulta liikaa uskalsin
odottaa,
Aattelin ei meitä mikään
voisi erottaa.
Luulin että säkin ymmärsit
sen,
Mikä on hinta ystävyyden.
Et kai tajunnut, kuinka
sattui tää,
Nyt enää ikävää, vain
mulle jää.

Nyt taas muistan hetket
yhteiset, ei niitä takas
saa,
Ehkä vielä joskus kaikki
muuttuu, ja taas tavataan.
Mä oon pahoillani kaikest,
mut oli pakko tehdä näin,
Ehkä vielä joskus, kaikki
kääntyy parhain päin.

Saavun sovittuun paikkaan,
sovittuun aikaan.
En näe sinua.
Ehkä olet vain myöhässä...
Aika kuluu,
et saavu.
Mieleni täyttyy
pettymyksestä,
sydämeni on
särkymäisillään.
Kännykkäni soi.
"Kulta, täällä tien
toisella puolen."

>>Kukaan ei kerro
minulle>>,sanoi Ihaa.
>>Kukaan ei pidä minua
ajan tasalla.Perjantaina
tulee kuluneeksi 17 päivää
siitä kun joku puhui
kanssani.>>