IRC-Galleria

Ehkä ekaa kertaa koko Englanti-projektin aikana tuli tänään katumusfiilis. Aika hyvin, enää 12 päivää jäljellä. Oletin että olisin aikasemmin ruvennu epäröimään. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Mutta kelatkaa, mimmi lähtee ihan yksin jonnekin isoon kaupunkiin eväinään vain 20 vuoden purkissaelo-kokemus. Aika hullua. Mitä ihmettä mä meen ees tekemään sinne. Tanssimaan hulaa kaduille? Lontoon työttömyyden tietäen mulla on tsiljoona kilpailijaa siellä. Kuka ihme haluis palkata jonkun finska talande tytterön joka just ja just osaa sanoa "there is no spoon". (älkää kysykö mistä toi tuli).
Koulu alkoi maistumaan tänään nannalta kun sain hauskan paitaprojektin. Mun pitää tehdä johonkin Itämeri-showhun super söpö yöpuku. Mun on pakko saada samanlainen! Oon visioinu itteni Lontoon kämpän takapihalla semmonen päällä tupakki toisessa ja kahvimuki toisessa kädessä. Sitten vain tärisisin ympäri taloa.
Sairainta on että en oikeasti pysty kuvittelemaan itseäni sinne. Noh, kuka pystyisi. Pitäisi tehdä joku leikekirja 'minä bigbenin kanssa' 'minä kättelemässä God Save The Queenia' Ja tulostaa kuvat tulevasta kämpästä ja sitten liimata näitä mun irvistyskuvia sinne. Ei muuten hullumpi idea. PAITSI ETTÄ MULLA ON 12 V***N PÄIVÄÄ JÄLJELLÄ!!!
Tää odottaminen on kauheaa. Kohta rupeen laskemaan tunteja. Ennen vertasin tätä fiilistä joulun odotukseen. Se on kyllä hyvä vertaus. Pidetään se. Muistatteko, kun lapsena alkoi jo marraskuussa laskemaan minuutteja jouluun. Tää on just sama juttu
16610.... 16609...