Ammattitauti, vaikka onkin typerää ja suurin virhe (ainakin Waltarin mukaan) luulla olevansa jotakin vielä tässä vaiheessa elämää.
Se on vähän kuin unimaailmassa. Asiat järjestäytyvät uudelleen ja synnyttävät erikoisia lauseita lammasvihon sivuille. Paistinpannu lahjapöydältä, sisäelimet ja julma kuolema kirjasta jota luen, tyhjä masentava huone krääsätyöhuoneen herättämästä kammotuksesta ja vaaleanruskeat seinät jostain hatusta, koska "valkoinen huone" kuulostaisi niin vitun ääliöltä. Vähän samalla tapaa kuin nurkkapöytä ja synkkä ja myrskyinen yö. Ja Fred maailman huonoimmasta Harry Potterista, jota olen lukenut viimeisen puoli vuotta. Tosin eihän Georgen veli Fred ole mielikuvitusystävä, eikä hän ole peukaloton, mutta kuitenkin sieltä se nimi änkeytyi alitajuntaani.