Yhyy.
Täähän vallan sotii sanan "päiväkirja" alkuperää vastaan. 70-luvullakin äiti kirjotti päiväkirjaan siitä ottaisko se autiosaarelle mukaan kannettavan cd-soittimen vai ystävän.
Ja ihan näin että liittyy aiheeseen ni mihin vaan menisin mä ottaisin mukaan Twiningsin vihreetä teetä, jonka joukossa on jotain cannabista tai sit joku kaataa mun lasiin aina kirkasta sekaan vähintään. Ehkä se mystinen tonttu seurais myös sinne autiosaarelle ja sit ois aina hauskaa. Eikä yhtään yksinäistä ikinä koskaan ja sillee.
Jos ei ois niin helvetin paljon kätevämpää kantaa mukana jotain nyrkinkokosta supersoitinta missä on mun koko seinänlevynen levyhyllyn sisältö, mä ehdottomasti kantasin niitä jokasta mukana jossain jättimäisessä keltasessa olkalaukussa missä ois olan yli yltävät hihnat ja läppä ja painonappi kiinnityksenä.
Mutta koska paineen alla on pakko alistua paskaan nykytekniikkaan ja väittää, että musiikki on jotenkin yhtä hyvää kuunnella mp3-soittimesta tai multimedialelusta kun maailman parhaista korvalappustereoista tai mankasta tai jostain.
Sit ku on penkkarit ni minä ainakin kannan mukana sellasta oikein jättimankkaa vaikka kuinka te materialismin ihmelapset haluaisitte iPodin kaiuttimilla. Ku kuitenkin tarvitaan enemmän ku yks mankka (eli toisin sanoen nykyään varastetun musiikin kehto/toistamisväline) että musiikkia riittää.