Likomärät vaatteet, sisältä märkä kypärä, skootterilla ajamisessa syntyvä tuulenvire, vittumaiset autokuskit.
Kyllä sade on kivaa.
Ja väsymys. Liian aikaisin herääminen ja huonosti nukuttu yö.
Katsoin kelloa 3.15, 3.22, 3.45, 4.02, 4.16, 4.43, 5.15.
Jokaisella katsomiskerralla toivo siitä, että se on jo kahdeksan ja voin jatkaa nukkumista. Sade tietää vapaapäivää.
Mutta tietenkin sade alkaa vasta kun olen polviani myöten ojassa myrkky- ja polttoöljydrinkki kädessäni.
Kaikesta huolimatta en nukahtanut edes koeajettavaan tila-autoon.
Ja nyt olen pirteä.
Pirteä illaksi, jotta voin valvoa myöhään ja kuolla aamuherätykseen.
Mutta kiitos rakas sade. Mansikat eivät ole vieläkään kypsyneet. Vähän työtä, vähän rahaa. Vaan eipä tuo haittakaan. Työmieheilin maanantai-iltana taas 3 tuntia ihan huomaamatta.
Rahan tuloa ei voi estää.