IRC-Galleria

Kävelin Fetun kanssa keskellä metsää ja olin ihan diudiu. Se ei päästänyt mua makaamaan sammaleeseen. En tiedä, onko hyvä vai huono asia etten taas saanut performoida (märässä ojassa), sillä yllätyksekseni sinne jumalan selän taa ilmestyi auto.

Viime merkinnästäni on pakko olla yli tunti ja silloin puhuin kolmesta tunnista. Ystävämme väittää, että joudun NYT odottamaan 2h. Mahdotonta. Minua on kusetettu ja pahasti. Yhyy.

Projektoin mun raivon vektoreista I. Welshiin.
Pakko tuijottaa jotain helvetin Skinssiä ettei lattiani täyttynyt kaiken maailman silpusta. Ja pakko kuunnella J. Bergin jumalaista ääntä täysillä ja laulaa ihan ku muka osaisin sanat.

Mutta Samuel odottaa kovasti että nostan hänet kerrostalon katolta siilitukkaisen vierestä ja päästän nukkumaan. Ehkei silti. En mäkään siilitukkaista hylkäis. Kolme piiitkää tuntia tässä odotella että voin olla kaks sekunttia valokeilassa. Jes!

On sataa ja vettä pimeää. Paska olo.

Ei vessa, naistenhuone. Ei sä, te. Ei ilmaista vettä, vaan 6e/litra. Ei ikärajoja, vaan 200 euron shamppanjaa.

Hurmaavaa.

Kaksi kuukautta ja saan taas olla kulttuuri-ihminen.

Joskus mietin, onko ala-asteen opetus sittenkään normaalia.

Luin tänään erästä kirjaa vauhdilla 3 sivua/40 min. Enempää en jaksanutkaan lukea kuin ne kolme sivua. Mutta täyttä asiaa. Herra Curtis oli aika ilkimys, oikea ihmispaholainen. En tiedä, olisinko enempää halunnutkaan tietää hänen ylitsepursuavasta mustasukkaisuudestaan.
Sitäpaitsi on harmillista, kun jokainen mustasukkainen ele muistuttaa minua eräästä pellonlaidalla vietetystä piknikistä.

Ryhdistäymiseni ei oikein ottanut tuulta purjeisiinsa, kun vedin toissailtana _vähän_ yli ja kaikki lihakseni ovat vieläkin ihan kuoleman partaalla. Että joo tosiaan en mennyt tänään salille. Sitä se teettää, kun ihmisen elämästä varastetaan kuukausi.

Olen kuolemassa nälkään. On se kummallista, kun ihmisellä on yhtäkkiä niin paljon vapaa-aikaa, ettei ehdi syödäkään. Kesälomalla oli helppoa kun tunnin välein lykättiin eväskori naaman eteen.

Kevääksi on selvästi suunnitteilla ulkomaanmatka, minulta tiedusteltiin koeviikkoja. Kuinka hurmaavaa. Valintatilanteessa kallistuisin kyllä laskettelulomaan Lapissa, mutta ehkä pitää sopeutua olosuhteisiin (eli maksajien rikkinäisiin polviin).

Punainen lohikäärme kirjana ja leffana, Uhrilampaat ja Hannibal. No mutta eihän tämä mitään. Alan tulla riippuvaiseksi Athony Hopkinsista.

Tiedän, mistä se johtuu. Tiedän, miksi on näin.
Mustanaamiolakanat, Punainen lohikäärme ja Targa. 101 dalmatialaista leikkimällä kengällä.
Paska ja Brucen liiallinen sovinismi ja aivojen kaivaminen vasaralla. Ja nousuhumala ja krapula samaan aikaan, huvittuminen Toalin vittupäisyydestä.
Mutta ei tänään. Tänään minua luetaan kuin avonaista kirjaa. Pelottavaa, mutten voi sille mitään.

Ihmisillä on tapana täyttää elämäni joka ikinen sekunti ja huokailla surkeina kun kerron, että tarvitsen vapaaillan. Se ei tietenkään estä heitä soittelemasta perään ja varmistelemasta että hoidan hommani seuraavana päivänä.
Tänään on kuitenkin ihan ihmeellistä. Vapaata. Ehkä jopa peräti koko loppuilta. Uskomatonta.
Sitten viellä kannetaan roskaruokaa grilliltä niin johan on uskomatonta.

Mulla on Niili ja Japani ja Afrikan sademetsä ja Sveitsi ja riisipellot ja kyykäärme.

Mitä muilla on? Ei mitään nimeämisen arvoista.

Onneksi olen minä.