IRC-Galleria

http://www.youtube.com/watch?v=_FkN8iV2bIQ&mode=related&search=

http://www.youtube.com/watch?v=JFaW2Whpw1Q&mode=related&search=

Kiitos tästä "talvesta" joka ei ole ollenkaan talvi. Käsittämätön pahamieli ja vitutus seurannu koko pimeän harmaan kolean kauden mun kantapäillä kun mistään ei tule mitään eikä mikään ole kaunista, en minä eikä luonto eikä edes ajatukset.
Olin odottanu ja ikävöiny niin kauan sitä valkoista rauhaa ja taivaalta hiljalleen leijuvaa onnellisuutta että tunnen kyllä itseni pahasti petetyksi kun sitä ei tullutkaan. Ja samalla pala kurkussa ja epätoivo- mitä jos ei enään tulekkaan?
ei lapsuuden talvia
ei pulkkamäkiä, lumen syömistä, lumilyhtyjä, avantoja, jääkiteitä,pientä tyttöä istumassa keskellä yötä ikkunan edessä muistivihko sylissään - "tänä vuonna ensilumi satoi 19.11 klo 23.47"

Mitä jos lehdet ei enään kellastu syksyllä? mitä jos en voikkaan viedä omia lapsiani vaahterakasoihin peuhaamaan, mitä jos ei olekkaan mitään mitä laittaa kuivumaan kirjan sivujen väliin? Tiesitkö, että jos kesällä laitat vihreitä lehtiä pakastimeen, ne jäätyessään kellastuvat?

Mitä jos kevät ei enään tule hiljaa hiipien? Mitä jos aurinko ei sulata jäätä eikä lunta, mitä jos koirankakka ei enään haise ja leskenlehdet jättävät kukkimatta? Mitä jos ei enään tarvitse miettiä, milloin voi jättää takin pois ja lähteä pitkähihaisella kouluun? Mitä jos auton renkaita ei tarvitse enään vaihtaa? Mitä jos aurinko pysyy kaukana ja harmaus jatkuu läpi ikuisuuden? Mitä jos pikkulinnut eivät palaakkaan?

Mitä jos aurinko ei enään polta mun olkapäitä, poskipäitä, nenänvartta, käsivartta, polvitaivetta, vaalenna tukkaa? Mitä jos hyttyset ei enään söisi teitä muitakaan onnettomia, mitä jos järvi ei enää lämpene, mitä jos en enään koskaan hyppää laiturilta ja sukella, sukella, sukella pahaa oloa pois? Mitä jos mustikoita ei enään tule? Mitä jos heinäsirkat ei enään laula, ja mitä jos kukaan ei vietä juhannusta niinkuin me, mitä jos kukaan ei kerää kukkia tyynyn alle? mitä jos koulu ei enää lopu, mitä jos kukaan ei osta mulle kesälomalahjaa, mitä jos asvaltti ei enään polta kenkien alla? Kerro mulle jotain mikä korvaa kesäyöt. Anna mulle vielä yksi auringonlasku,

Anna mulle yksi täydellinen kesäyö kaupungissa, auringon lasku, se lämmin asvaltti, käsikädessä, lenkkarit jalassa. Anna mulle suomen suvi ja lämmin järvi, anna mulle tyyni ulappa ja pitkä sukellus. Anna mulle mummon mökki ja oikea sauna, anna mulle metsäpolku.

Anna yksi kaunis talvipäivä, vitivalkoinen metsä, puita joiden oksat kaartuvat holvikäytäväksi hiihtoladun ylle. Kaakaota termospullossa, punaiset posket. Anna hiljalleen taivaalta satava lumisade, anna mun saada kielenpäähän tuo lumihiutale. ja tuo. ja tuo.. anna mulle joulun rauha.

Anna mulle yksi sateinen syysilta, katujen valot, tähtitaivas ja oivallus äärettömyydestä. Anna mulle kumisaappaat ja lätäkössä pomppiva lapsi, anna mulle ystäviä lehtikasaan. Anna mulle se kaunein lehti, jonka säästän päiväkirjan väliin.

Anna mulle se riemu kun poimin ensimmäiset leskenlehdet äidille, anna mulle se pieni maljakko johon äiti ne laittaa keittiön pöydälle. Anna mulle se fiilis, kun ensimmäistä kertaa talven jälkeen jättää takin kotiin.

Anna mulle yksi päivä jolloin mulla on oikeasti hyvä olla. Yksi päivä
jolloin ei henkeä ahdista ja ole paha olla. Anna mulle syy tähän kaikkeen!


"Herätkää. Vielä ei ole liian myöhäistä!"

Antakaa mulle mun neljä vuodenaikaa.

Siivouksen merkeissä kaivoin vanhan muistolaatikon esille, ja jumahdin paikoilleni sitä katsellessa. Luin kirjeen jonka olemassa oloa en muistanutkaan, näin vanhan kiitos kortin, joulukortin ja syntymäpäivä kortin. Vanhan tekstiviestin entiseltä parhaalta ystävältä, lentolipun Tsekkeihin, linnanmäen ranneke, tarra syntymäpäivä juhlista..

Löysin vanhan paperipalan, jossa on lukiossa kirjoittettuja ajatuksia minusta.

Vanhan ystävänpäivä kortin; "Mä tiedän että sä aiot epäillä tän nallen seksuaalisuutta.. se on homo. Mut älä kerro sen äidille! <3" Kuinka vanhoja me oltiin.. minä 13 sinä 14? Onko mahdollista.. Mutta minne nalle on hukkunut?

Sitten kirje, joka sai kyyneleet silmiin. Pelkällä muistamisella. Kirjeen jossa on kohtia kuten;
"oot rakas hanitus ja on ihana..." "Kiitos että saan rakastaa sinua, because your worth it.!" Ja ennen kaikkea kappale mikä on soinut päässä, ja minä olen tullut mieleen;

"Olethan siellä, kun korttitalo sortuu
olethan siellä, kun askeleeni horjuu
olethan siellä, kun elämä kuristaa
ja luot uskoa, kun sydäntä puristaa..

Kaiken antaa tahdon sulle,
kanssas kulkee huomiseen.
Sinä kaikki olet mulle,
ja johdat askeleen..

Olethan siellä, kun kuolemaa pelkään
olethan siellä, et käännä selkää.
Olethan vierellä, joskus kompastun varmaan
ja jaksat odottaa, vaikka kulkisin harhaan."

Miten paljon muistoja mahtuukaan yhteen pieneen kenkälaatikkoon. Tuokin kirje herätti minussa kahden vuoden takaiset muistot mieleen.

Mihin nämä ajat ovat menneet, onko ne tuhlattu vai heitetty hukkaan? Onko ne unohdettu.. Ainakin minä muistan nämä ajat, koska minulla on pieni kenkälaatikkoni, mihin mahtuvat monien vuosien muistot, ja tilaa on vielä uusille.. Mutta suurin osa näistä muistoista sattuu. Nämä muistot muistuttavat ihmisistä joihin joskus luotin, he olivat vielä vähän yli vuosi sitten tärkeimpiä ihmisiä minun elämässäni. Nyt en tiedä mitään mitä heille kuuluu ja mitä he tekevät. Muistot sattuvat eniten.

Minne tieni olisikaan vienyt ilman sinua?
Minne se vie nyt kun olen ilman sinua?

Miksi joskus on vain niin vaikeaa unohtaa joku
ihminen. Ihminen joka on itselle hyvin tärkeä ja vaikka
tietää että itse ei merkkaa sille toiselle yhtään mitään?

Pystyykö sitä koskaan unohtamaan? Mitä tapahtuisi jos sille
toiselle kertoisi omat tunteensa?

"Muistojen silta, kanssasi kuljen, tahdo en unohtaa,
äänetön ilta, silmäni suljen, takas et kuljekkaan."

Luottamus punnitaan monessa osassa. Jokainen määrittelee luottamuksen itse. Jotkut ajattelevat luottamuksen siten, että salaisuuksia ei kerrota. Toiset eivät halua että heistä kerrotaan mitään eteenpäin.

Ystävä voi lainata toiselle rahaa ja luottaa ystävän sanaan kun sanotaan että se maksetaan silloin ja silloin.

Poikaystävä voi mennä ulos kavereiden kanssa, ja silloin tyttöystävä luottaa poikaystävän sanaan kun poikaystävä kertoo illastaan.

Sisaruksiin ja perheisiin luotetaan että he ovat aina paikalla, ja tiukan paikan sattuessa he auttavat tarpeensa mukaan.

Monet menettävät elämässään monta kertaa toisen luottamuksen, ja toiset eivät usko enää ihmisten sanoihin, kun kerran on jo valehdeltu aikaisemmin.

Olen tuntenut elämäni aikana monia ihmisiä, jotka valehtelevat mitä kummallisimmista asioista. Pienenä niistä ei välitetty, jokainen kertoi tarinansa mitä värikkäimmillä liiduilla.

Nykyään elämä on mustavalkoista toisille. On vain kahdenlaisia liituja, on totuuksia ja valheita. Minä valitsen mielummin totuuden tien kun kerron ihmisille itsestäni. Miksi valehtelisin jollekkin ihmiselle itsestäni, kun vuosien päästä tämä sama ihminen voisi seisoa vieressäni kun synnytän lapseni, menen naimisiin tai valmistun koulusta. Jos tästä ihmisestä tulisikin paras ystäväni.

Jo pienimmätkin valheet voivat olla toisille suuria. Ja kun niistä jää kiinni, voi ystävyyden menettää ikuisiksi ajoiksi. Ja kuka haluaisi menettää valehtelulla yksi kerrallaan ystävistään. Minä luotan siihen, että ystäväni kertovat minulle totuuden, niinkuin minäkin kerron heille.

Minä luotan.

Minä luotan ystäviini että he kertovat totuuden minulle, oli sitten kyse painosta, vaatteiden koosta, poikaystävistä, pettämisistä, lapsuuden lemmikistä, mistä tahansa pienestä ja isosta asiasta. Hyvästä tai pahasta.

Liian monta ihmistä olen jo tuntenut jotka ovat vääristäneet sanansa, vain näyttääkseen paremmalta minun silmin. Liian monta kertaa olen luottanut sokeasti ihmisiin lainatessani tavaroita, rahaa tai lainatessani jotain muuta arvokasta. Toiset ovat voineet lainata sanojani, ja kätkeytyneet niiden taakse. Ja eivät koskaan ole palauttaneet niitä. Toiset voivat lainata kolhujani ja tekeytyä niiden olevankin heidän. Toiset ovat ihmisiä jotka vievät jokaisen muiston ja jokaisen hyvän olon itselleen, jotta he tuntisivat olevansa jotain, ja se kenen luottamus viedään jäisi heidän varjoonsa tuntien olevansa yksin ja tyhjä. Koska ei ole mitään mitä ei olisi jo viety.

Olen kyllästynyt näihin ihmisiin jotka luulevat luottamuksen olevan vain pieni asia jokapäiväistä elämää. Minulle se on iso osa. Luotan työkavereihini, tuttuihin ihmisiin, perheeseen. Jos joku osa kaatuisi ja kuulisinkin luottaneeni turhaan, mihin luottaisin enää. Uskoisinko enää totuuteenkaan. En jaksa aina kysyä ihmisiltä onko tämä totta, kun yksi kertoo minulle toista. Ja kun kuulee asioita eri ihmisiltä, ja eri tilanteista, jää miettimään mikä näistä asioista onkaan se totuus. Ja kun senkin tietää vain yksi ihminen varmasti.

Luotan välillä liikaa ihmisten sanoihin. Nyt on tullut sen ajan loppu. Ihmisten pitää tehdä töitä jotta saisivat luottamuksensa takaisin minulta. Vain muutamaan ihmiseen enää luotan täysin, ja heidän sanoihinsa. Uusia ihmisiä pelkään päästää lähelle, jos luotankin heihin liikaa kertoessani itsestäni jotain, ja he käyttävät itä hyväkseen.

Niinkuin rakkaus, luottamuskin on ansaittava. Uudestaan ja uudestaan.

"It's gonna take T.R.U.S.T to keep our L.O.V.E" © Aaliyah

Ja oon kohta just niin 22-vuotias ku oon ja voin silti olla just niin tyhmä ku oon ja näyttää niin pissikseltä ku haluan. Voin tykätä Paris Hiltonista siks et se on rikas ja laiha ja tyhmä. Ja voin angstata just niin paljon kun haluan! Vaik oon helvetin fiksu en aio näyttää sitä ulospäin, koska riittää täysin hyvin et tiedän sen ite ;) Joten hajoilkaa homot rumiin naamoihinne ja tylsyyteenne. JA jännittäkää sitä et joku ei tykkääkään teistä, koska kaikki vihaa teitä

Ja ei nappaa kenenkään mielipiteet


JA kyllä rakastan itseäni paljon

Miks melkeen aina luvataan toiselle että pysytään ystävinä/kavereina
ja ei kummiskaan olla mitään?

TYHMÄÄ LUVATA JOS EI VOI PITÄÄ LUPAUSTAAN!

Millonkohan sitä viimeks on kuullu oikeesti jonkun
positiivisen uutisen? En edes muista!

Syksyn/talven aikana saanu kuulla liikaa huonoja uutisia
niin omalta osalta ja muidenkin. Millon jonkun molemmat vanhemmat
on kuollut tai muuta! Millon jollakin epäillään syöpää!

Tänään sain tietää et tutun vauva oli kuollu jouluna sen mahaan
ja sen ois pitäny syntyy helmikuussa :'( Nyt se on enkelityttö <3

Eiks täs elämäs oo oikeesti mitää hyvää enää?
Mä en ainakaan enää usko että ois!

Liian paljon ajatuksia päässää ja tuntuu, että olisiko tyhmää nyt pyytää anteeksi?
Anteeksi kun kiukustuin, tuntuu tyhmältä. Kaikki kaatui päälle,
ja purin sen sinuun ja sun sanoihin. Vaikeaa vain kun oikeasti poistin sen numeron..
Kiukkupussi ja neiti näsäviisas sekä jääräpää tuntuu vieläkin elävän täällä mun sisällä, se sama tyttö edelleen jonka joskus tunsit. Joka innostuu liikaa jokaisesta sanasta, jokaisesta lupauksesta. Ja sitten onkin tätä taas. On kaikki väärinpäin ja neiti ärrinpurrin täältä kurkistaa.

Kokeiltaisiinko ensi vuonna uudestaan, ystävyyttä kaunista perustaa? Vai haudataanko kaikki muistot sekä muut, jonnekkin puun vierustalle. Kumpikin ottaa askelia omaan suuntaansa, ja taakse ei saa kurkistaa. Anteeksi että huijaan, mutta taakseni kurkistan varmaan silloinkin. Kun edelleen osa ei halua tästä ystävyydestä taistelemista luovuttaa..

Kyllä, sama tyttö vieläkin, jolle luovuttaminen ei ole vaihtoehto, ei koskaan.

"I am a dreamer and when i wake,
You can't break my spirit - it's my dreams you take.
And as you move on, remember me,
Remember us and all we used to be.."

"Miks kaikki kaunis katoaa?
rakkaat viedään meiltä liian aikaisin
en rauhaa sielulleni saa
vaik sut sydänmeeni silloin hautasin"

Saispa aikaa käännettyy 10vuotta taaksepäin
ajan jolloin KAIKKI oli hyvin ja 2 tärkeintäkin oli
vielä hengissä silloin! Ton ensimmäisen menetyksen
jälkeen kaikki on ollu tulenarkaa ja taas tänää se
räjähti! Niin monesti toisen menetyksen jälkeen on
toivonut että ite olis ollu toisen tilalla. Antanu sille
mahollisuuden olla täällä ja ite menny tilalle.

Toivottavasti siellä jossain on ees parempi olla joskus.

Oispa niin vahva et pystyis jättää perheensä ja
sukunsa vaan taakse ja elää ite omaa elämäänsä
ja olla vaan itekseen eikä kenenkään edellä mainitseman
kaa olis tekemisissä kun kaikki menee kummiskin vaan riitelyks.

Tällä kertaa voi ainakin sanoa että riita EI TODELLAKAAN alkanu musta!
Osaa olla tässäkin maailmassa mustasukkasia ihmisiä ja ei sais edes
ite päättää kenen kanssa on tekemisissä vaikka kuinka ois täysikänen!

Teoria koe meni läpi mut vituttaa niin et ei kiinnosta ees koko autokoulukaan enää..
mitä jollain kortilla edes tekee?

PASKAA!!!

3 yötä enää jouluun. Kuinka se voi olla mahdollista. Vasta äskönhän mä vasta suunnittelin lahjojen ostamista, ja sunnuntaihin mennessä kaiken pitäisi olla valmista ja ne todellakin on. Enää ei puutu mitään paitsi se et mä osaisin olla kiltti joulunakin ja lauantaina suuntaan äidin luokse ja olla siellä sitten pari yötä. Onneksi joulu on vaan kerran vuodessa. Ei nää joulut oo tuntunu enää miltään 7vuoteen :( Ehkä sitten joskus taas tuntuu joltain JOS on omia pieniä tonttuja tai no se yksikin tonttu riittää sen joulun saamisen takasin. Saisi tämä pienikin lumi nyt vain pysyä maassa että vähän edes piristäisi mieltä.

Seuraavaksi onkin vuorossa uuden vuoden lupaukset. Viime vuonna en tainnut lupailla mitään ihmeempiä nyt aion:

*Aloittaa karkkilakko heti tammikuussa tai muuten helmikuu tulee olemaan tuskallinen ku ei muutenkaan saa syödä mitään pureskeltavaa :(
*Jos tää olo ei tästä ala muuttumaan paremmaks ni mennä jonnekin.


Ikinä ei tiedä mitä huominen tuo tullessaan, ja millon mun matkani päättyy. Ainakin mä yritän, omilla voimillani.

********************************************************

Miten yks ihminen voi saada pasmat näin
sekaisin? Ja miten samainen ihminen voi olla ees niin sulonen kun on,
ei ainakaan toista tuu mieleen joka voittas ton :(
Aina sen nähtyy alkaa vaan kädet tärisee ja muutenkin ihan seko olo :´(
Henkisesti huono olo kun ei tiedä mistään mitään ja ei voi olla
seurassa samanlainen kuin ennen vaikka kuinka haluaisin.

Tullu taas viime aikoina liikaakin ajateltua kaikkia menneitä asioita
ja kaipaamaan mitä joskus oli! Ja miks niitä asioita ei vois saada
enää takas? Sillo ku kaikki tuntu niin hyvältä toisin ku nyt?

Miltä tuntuis jos sais illalla mennä nukkumaan toisen viereen ja
aamulla saisi herätä siitä ja lähteä töihin. Kesällä se ainakin tuntui
paljon paremmalta kuin nyt yksin herätessä. Nyt päivä alkaa vaan niin
paljon kauheemmin että sen olon takia vaan haluaisi jäädä nukkumaan
että ei tarvitsisi miettiä asioita päivästä toiseen muuttumalla suuntaan tai toiseen.

Miks mä en saa soittaa vaan ja kysyy pääseeks viekkuu nukkuun ja
olla sen kaa vaa! Ei oo paljoa pyydetty mut silti niin paljon, kun ei
tiedä toisen elämästä oikeestaan yhtään mitään!

Saispa vielä kertoo ne asiat sille toiselle ihan ite miten paljon se toinen
vaikuttaa omaan mieleen!