IRC-Galleria

voisin yrittää kirjoittaa jotakin "normaalia"..
vaikka eihän täällä, tämän taivaan alla
mikään ole "normaalia. kaikki joko on,
tai sitten siitä tehdään epänormaalia.
himmeetä miettiä, että pelkkä ystävällisyys,
näillä kaduilla, tulkitaan usein
hyökkäväksi tungetteluksi tai
riidan haastamiseksi. tottahan meitä poikkeuksiakin
löytyy aina sillointällöin, henkilökohtaisesti otan sen
kivanajuttuna, jos joskus näät minut ja tulet sanomaan
jotakin, jolla saattaisit tuoda auringon vähäksiaikaa
mun silmiin ja sydämeen.
oikeestaan, jos joku tulisi sanomaan minulle näillä kaduilla jotain kivasti,
se aurinko, jonka se mulle silloin antaisi, tuolta taivaalta,
se saattaisi jäädä pitkäksikin aikaa ja voisin
lämmitelle varpaitani sen lämmösä näinä talviaamuina,
kun minua niin usein palelee.
minulla on suhteellisen paksu täkki ja huoneessani on myös
patteri, mutta silti minä palelen.
ehkä jos minun sydämeni sisälläni palelee, palelevat myös
varpaani, vaikka värjöttelisin patterini vieressä,
vilttiin kääriytyneenä.
tämä maailma paleltaa minua kovin välillä,
ja ihmiset, jotka tallaavat näitä katuja, tämän taivaan alla.
en pidä itseäni mitenkään erikoisena, ystävällisempänä kuin muut,
iloisempana. eihän minun pitäisi odottaa mitään..
mutta minä pyrin olemaan avoin ja aurinko
katseinen, koska suutani en usein uskalla avata.
ehkä jonain päivänä, kun nään sinut astelemassa
näitä katuja, tämän taivaan alla,
vaihdan kadunpuolta ja tulen luoksesi,
uskaltaudun avaamaan suuni
ja sanon jotain,
josta toivon sinun ilahtuvan, tuon sinulle auringon.
haluaisin, että se viipyisi luonasi jonkin aikaa.
kaikkihan me tarvitsemme vitamiineja.