IRC-Galleria

voisin yrittää kirjoittaa jotakin "normaalia"..
vaikka eihän täällä, tämän taivaan alla
mikään ole "normaalia. kaikki joko on,
tai sitten siitä tehdään epänormaalia.
himmeetä miettiä, että pelkkä ystävällisyys,
näillä kaduilla, tulkitaan usein
hyökkäväksi tungetteluksi tai
riidan haastamiseksi. tottahan meitä poikkeuksiakin
löytyy aina sillointällöin, henkilökohtaisesti otan sen
kivanajuttuna, jos joskus näät minut ja tulet sanomaan
jotakin, jolla saattaisit tuoda auringon vähäksiaikaa
mun silmiin ja sydämeen.
oikeestaan, jos joku tulisi sanomaan minulle näillä kaduilla jotain kivasti,
se aurinko, jonka se mulle silloin antaisi, tuolta taivaalta,
se saattaisi jäädä pitkäksikin aikaa ja voisin
lämmitelle varpaitani sen lämmösä näinä talviaamuina,
kun minua niin usein palelee.
minulla on suhteellisen paksu täkki ja huoneessani on myös
patteri, mutta silti minä palelen.
ehkä jos minun sydämeni sisälläni palelee, palelevat myös
varpaani, vaikka värjöttelisin patterini vieressä,
vilttiin kääriytyneenä.
tämä maailma paleltaa minua kovin välillä,
ja ihmiset, jotka tallaavat näitä katuja, tämän taivaan alla.
en pidä itseäni mitenkään erikoisena, ystävällisempänä kuin muut,
iloisempana. eihän minun pitäisi odottaa mitään..
mutta minä pyrin olemaan avoin ja aurinko
katseinen, koska suutani en usein uskalla avata.
ehkä jonain päivänä, kun nään sinut astelemassa
näitä katuja, tämän taivaan alla,
vaihdan kadunpuolta ja tulen luoksesi,
uskaltaudun avaamaan suuni
ja sanon jotain,
josta toivon sinun ilahtuvan, tuon sinulle auringon.
haluaisin, että se viipyisi luonasi jonkin aikaa.
kaikkihan me tarvitsemme vitamiineja.

vähän hankalaa. mitä ihmettä mun pitäis tehdä?

kylmää on.
kokoajan,
sisällä,
ulkona,
kaikkialla.
meidän pienten
olentojen olisi nyt
hyvä kerääntyä
yhteen ja
sytyttää
keskitalven
kokko.
vaikka en kylläkään
tiedä
onko nyt
keskitalvi..
ainakin on kylmä!
tassut meinaa
jäätyä kiinni
routaiseen
metsätiehen..

mitä nyt ja miksi?
ihmettelen toisinaan useita asioita.
jotkut asiat jäävät arvoituksiksi.
ehkä niin on tarkoitus.
mistä voi tietää, mikä on tarkoitettua ja mikä ei?
ihmettelen.
joskus asiat ovat niin outoja,
aivan kuin ei olisi ikinä kuullutakaan niistä,
vaikka todellisuudessa niistä on kyllä kuullut,
ne eivät ole vain sattuneet omalle kohdalle.
maailma on outo paikka,
ihmettelen.

horteessa on hyvä elää.
on hyvä olla hippi,
maailmankaikkeus on
sekopäinen dippi.

tekopyhyys on sairauksista karmivimpia
eikä tyhjän nauraminen
pidennä ikää.

käsittämättömiä.
viha ei saa tulla esiin.
ole nyt hiljaa,
ehkä selviät.
sisukseni olivat tulessa.
mielestä tuli oikukas.
tuhoat.
typerä ihminen,
etkö voi millään
käsittää!

ole hiljaa niin minäkin olen.

pyh

herätä mut maanantaina,
hei mä nukun kunnes tää on ohitse,
herätä mut ku sodat on päättyny,
mä nukun kunnes maailma on parempi.

eli saan nukkuu koko lopun ihmiselämäni, ja vähän päälle.

ilo pukee ihmiset hymyihin.
näyttävät niin kauniilta,
kuin aurinko itse tahtoisi viestiä heidän katseistaan:
kaikki on ihan hyvin.
aamuisin ajatukseni ovat vähän sumuisia,
päivällä olen onneton tai onnellinen,
illalla saatan itkeä tai nauraa,
yöllä haluisin nähdä unia,
joskus nään jotain,
usein juoksen pakoon,
mutta joskus teen kuperkeikkoja pilvissä
tai tunnen kun joku ottaa minun kädestäni kiinni.
kaikki on kohdallaan,
mutta kohta ei.