IRC-Galleria

synkistä hetkistäni minä pyrähdän raivokkaaseen nauruun ja jälleen takaisin. sitten tulee niin neutraalia, kuin unta, leijumista ajatuksessa, siis tyyntä. jälleen sieltä vaaleasta, pehmeästä kuplastani hyökkään sanoinkuvaamattomaan ahdistukseen ja haluan kaiken katoavan ympäriltäni, samalla peläten hylkäämistä. hiuksiakin repien rämmin ylös siitä ja kirmaan manian laitumille, hei mä elän ja nauran kuin sekopäinen. jälleen ihmiset ympärilläni ovat hetken hämillään, mutta saan heidätkin hullaantumaan energia pommillani joka suorastaan pursuaa ulos minusta. singahtelen vielä hetken, olen voittamaton, rakastan kaikkea. ja hiljalleen laskeudun, toisinaan tömähtäenkin, depression syvään järveen. sen aallot iskevät ylitseni ja minä vain hukun. valo kaikkoaa niin äkkiä ympäriltäni ja minuun iskeytyy miljoonia neuloja. kaikki vajoaa ja olen täysin yksin, kukaan ei voi auttaa. mutta taas jälleen, yli läpitunkemattoman mustuuden, näen valon. hiljalleen se kasvaa ja yhtäkkiä nukun jälleen rauhaisassa neutraalisuudessani. omassa kuplassani, turvassa kaikelta. lämpimässä ja pehmeässä. ja kohta taas odotan räjähdystä..minun sisälläni on taas kohta miljoonia raketteja..

mutta minulle ei tule tylsää. tämä juttu minun päässäni raastaa minut välillä täysin loppuun, mutta minulle ei tule tylsää. eivätkä minun ongelmani katoa sillä, että hoen, kuinka sairaalta päässäni välillä tuntuu. yritän pelkästään nauttia kaikesta, karmeudestakin 8)