IRC-Galleria

nyt vasta ymmärrän mitä on yksinäisyys. mutta minähän rakastan olla yksin! haluaisin olla ihmisten kanssa, mutta kuitenkin pelkään jotain ja olen sittenkin yksin, vaikkei se tunnu edes hyvältä nyt.

mä haluan antaa käsieni kirjoittaa. haluan mun mieleni lentävän paperille, tekevän sille jotain muuttamatonta. haluan kertoa sille itseni, tehdä siitä kauniin kauheilla asioillani. mutta se paperi vain hylkisi minua. palaisi. en uskalla koskea siihen. en jaksa. sivut tuntuvan niin painavilta, koska haluan kertoa niin paljon mutta mun sydän ei taida kestää. mun silmäni eivät kestä nyt. ne alkavat valua. niistä valuu jotain maailman kauneinta ja herkintä, mutta minä koen sen vain rumana. kun olen niin ruma. ajatukseni ovat rumia. minä olen.

minä niin haluan olla kaunis ja ihana. minä haluan tehdä ympärilleni onnea, mutta tuntuu kuin loisin vain kipua. ehkä se olen vain minä. se kipu on ehkä vain minussa. minä elän siinä ja se elää minussa, kuin loisena. haluan pyyhkiä sen pois, mutta se on jo kasvanut minuun kiinni.

se lähtee lapsuudesta ja päättyy vasta kun kuolen. minut on pilattu. minä olen pilannut. pilkkaan vain itseäni, pilkkaan niitä jotka välittävät minusta olemalla lähellä heitä. minä vain itken omaa tuskaani joka on jo niin vanhaa etten melkein muista. mutta kuitenkin niin jokapäiväistä ja väistämätöntä.

minä niin pelkään itseäni. auttakaa. mutta en anna teidän auttaa, en päästä teitä lähelleni, paitsi vahingossa. tässä olen vain minä. voisitteko vain kuunnella ja antaa minulle arvoa ja puhua kanssani kun olen taas niin eksynyt. olen niin sekaisin. tarvitsen teitä, vaikka väitän ehkä muuta. antakaa anteeksi. minäkin opettelen antamaan.

kaikki on niin kaunista ja minä haluan olla yhtä, kokonaista, arvokasta.

tänään on hassu olo

valokuvaus on niin taidetta!

tästä päivästä en osaa puhua huomenna. mitään suurta ei siis tapahtunut, miksi? miksi en osaa kertoa siitä, miten olen täällä, miten kaikki vain on niinkuin on ja pysyy? ja miten minä haluan sen pysyvän.. tässä minulla on ongelma, minä muistan vain suuria, ja niitäkin heikosti. kun haluaisin kertoa siitä mitä tapahtuu ja pieniä kauneuksia. osaan nauttia niistä, kun ne sattuvat päälle, mutta niiden muistelu on toisinaan vaikeampaa.
minusta rakastaminen on vapaata ja sallittua.
minusta inho ja viha ovet vapaita ja sallittuja.
iloja kaikille.

voisihan lentääkkin,
korkealta alas ja takaisin.
unohtaen kaiken kuolleen.
muistaen vain kauniin.

täällä minä asun. omassa pienuudessani ja kirkkaissa kuvioissa. minä saan voimaa ilmoista, kauniista ilmoista. minä nauran herkästi ja itken herkästi.

olen kokonaan herkkä, särkymäänkin. minulle on tärkeää se mikä on nyt ja mitä on edessä. minun menneisyyteni on hapanta, siksi en usein halua muistaa sitä. anna minun kertoa. sitten minun silmäni täyttyvät kyynelistä, jotka eivät kuuluisi sinne. ne kuuluisivat toisten silmiin, niiden jotka aina saivat minut itkemään.

mutta sitten olen täällä taas, minuna. minun käteni tärisevät nyt. talossani asuu aina jotain särkyvää. minun talossani ei käy moni, minä en anna. minä valehtelen aivan liikaa, olen siinä jo liian hyvä.

haluan elää vapaana, ilossa.

- mutta olen niin heikko ja välillä vinossa

rakastakaa toisianne. todella. sanokaa se, kuulkaa se.
"näin sen naisen korvakorun lukon, ja pidin siitä, koska en ymmärtänyt sen kiinnitysmekanismia."
kun olette iloisia, olkaa. kun olette surullisia olkaa, vihaisia, katkeria.
tunteitaan on turha peitellä, ne ovat sinä ja sinä olet ne. kaiken kauniin voi nähdä vielä vähän kauniimpana, kaiken ruman rumempana, jos vain uskaltaa tuntea, uskaltaa elää.
"kaksi autoa ajoi risteykseen ja näin miten itämaisen näköiset mies ja nainen katsoivat toisiaan eri autoista, nainen oli vanhempi."

kuiskutellaan toisillemme kauniita ja hymyillään kaikille. minä laulan kadulla enkä välitä katseista, minulla on oikeus laulaa, mutta muut eivät ehkä nähneet, missä ilossa minä uin, yksin. join sellaista kirkkaan vihreää joka tekee minut aina niin hymysäälle. enkä minä välittänyt mistään.

sanoit, että meille voit sanoa mitä vain, että pidät meistä, mennäänkö kahville, voit vaan sanoa, ja sinusta se tuntui hyvältä. minustakin se tuntuu hyvältä, minä sanoin sinulle: "pidän jaloistasi, kokonaan, pidän myös sinusta, kokonaan." voi kun sinä olet melkein aina niin iloinen.

ensiksi huomasin punaiset melkein sukkahousut, en uskaltanut pihaan asti. vilkuteltiin. ja sitten käveltiin, yksi pyöräili. ja haluan antaa voimaa molemmille, kaikille. osaankohan?

olet niin kiinni muiden mielipiteissä. et ole yhtään arka, sanoisin, mutta sinusta on tärkeää tietää, mitä muut ajattelevat. mutta, minä sanoisin sinulle, että olet niin järjellinen, että sinä tiedät itse, mikä on parasta juuri sinulle. vain sinä olet itsessäsi, sinussa, korvaamattomassa.

me emme puhuneet ensin paljoa. sitten ihan muita, niitä näitä. minulle se oli mukavaa, kun oltiin kahdestaan, silloin vain lepäsin, sinun kanssasi minä voin levätä. sinulla oli myös uusi harmahtavan värinen mekko. kyselit hirveästi että oletko kivan näköinen. ja minä vastasin joka kerran samalla tavoin. kun vain se, että silmäsi näkyvät, tekee sinusta kauniin. mutta kun näen sinut kokonaan, kokonaisena, en voisi ikinä sanoa, että näyttäisit epämiellyttävältä. sinussa vain asuu sievä.

sinä kyselit myös paljon. sinunkin pitäisi vain tietää, että hiuksilla kuin hiuksilla, vaikka kaljuna, sinuna, sinä olet kaunis ja minä en hylkää sinua minnekkään, vaikka olisit kaljukin.

enkä sinua hylkää, punahousu, ikinä.

olen hylännyt jo tarpeeksi, nyt minä haluan pitää kiinni, vähän. en liikaa.

kiitos<3

kuuntelen tätä konetta, sen laulua. haluan kertoa kaikille ja en kellekkään. kaikki on niin turhaa ja aina vaan silti tärkeää. kuplani laajentuu. minä annan olla. annan vaan olla, paikallaan. psykedelia on kaikonnut, hetki on rauhaa. "ja kohta mä taas vaan tanssin ja huudan elämälle".

tänään olen rauhassa. tänään laajennan tilaani, kokonaisuuttani. kuvitellun maailmani, tuon sen päähäni todellisena. oikeasti. rauhassa. kuunnelkaa sanoja, kertokaa niitä. kertokaa kauniisti, kertokaa tunteenne. "hei me eletään vaan kerran, sano se, sano se nyt!" mitä siitä jos myöhemmin kaduttaa? tämä hetki on nyt etkä saa sitä enää koskaan. koskaan.

melkein aina voi korjata, aina voi yrittää. kaikkea ei tarvitse korjata, elämä korjaa, aika korjaa. "ei jooko nyt jäädä itkemään kun on koko maailma edessä, ota kädestä, näin ollaan vahvempia, huijataan kaikkia, lennetään!" anna sinun sydämesi näkyä, anna sun kauneuden näkyä.

rakastakaa. eläkää. tehkää hurjia, välillä myös niin että pelottaa. eläkää kovaa. naurakaa laulakaa. niin että tuntuu. "ihan oikeesti nyt voi sluibailla, ehtii sen koulun ja muun ns tärkeän myöhemminkin". tärkeää on elää ja ottaa irti. "noudattakaa täysin kuritonta hippikaavaa niin pääsette samaan suohon kun minä :)" mutta sillä ei ole väliä! aina on aikaa ja pakko ei ole kuin kuolla.

mieluummin minä ainakin otan rennosti kun revin kynteni ja syön hiukseni muka stressistä. suhteellisuutta peliin! joskus voi joutua hengenvaaraan, ja aina vain sinä mietit, miten seuraavaksi edetä tässä sekopäisessä maailmassa. rauhoittukaa. muistakaa toisenne, muistakaa itsenne. täällä ollaan eikä nyt mennä pois. ja tilanteessa on hyvä elää. näyttäkää kauneutenne, se on teissä, on oikeasti. :)

-aurinkoja kaikille minulta <3