tänään töiden jälkeen kävelin inkun gallerialle koska huvitti hengailla. no se oli tietenkin kiinni koska oli maanantai. no sitten menin ullan työpaikalle jotta voisimme yhdessä pohtia tilanteen vakavuutta. (muita työntekijöitä hämätäksemme yritimme myös etsiä minulle kuntosalia.) lopulta vietimme aikaa nelisin, tyttöjen ystävä maiju liittyi seuraamme. valmistimme herkkuruokaa; uuniperunoita ja maailman-parhaita-vohveleita. oi, oli niin mukavaa. jotain iloa siis siitäkin että kaupunki on pieni, vieras ja kallis, on tyydyttävä viettämään aikaa kotona (tai oikeastaan jonkun vanhempien kotona, mikä tarkoittaa isompia keittiöitä, täydempiä jääkaappeja sekä tiskikoneita). ja jos minulta kysytään, ei hyvään ruokaan liittyvissä asioissa ole kyse tyytymisestä, uskon myös ainakin thurenin sisarusten yhtyvän mielipiteeseeni.
luulen myös pian vaihtavani oletuskuvani toiseen, vähemmän minihameiseen, sillä huomaan vieraslistaani ilmestyvän arveluttavan näköisiä miehiä aina sisäänkirjautumisen yhteydessä.