IRC-Galleria

viime yönä näin jatko-osan muutaman viikon takaiselle unelleni, jossa siskoni oli enemmän tai vähemmän vahingossa tappanut 13 lasta, luultavasti partioleirillä. jostain syystä ensimmäisessä osassa nämä lasten kummat katoamiset eivät olleet paljastuneet tai herättäneet suuremmin ihmisten kiinnostusta. siskoni oli siis päässyt pälkähästä, ja minä olin vaikenemisellani auttanut jälkien peittelyä.

jatko-osassa rinnettä jonne ruumiit oli haudattu alettiin möyhimään jonkin joukkotapahtuman yhteydessä. paikalla oli suuri ja sekalainen joukko ystäviäni ja tuttaviani eri ympyröistä, mutta ei selvinnyt mikä oli kaikki nämä ihmiset yhteen koonnut. joka tapauksessa siskoni ja minä yritimme jatkaa tapahtumien salailua, vaikka se oli suht. vaikeaa, ottaen huomioon että jokaisen kannon alta pilkisti mustunut raaja tai kaksi. lopulta karmea totuus paljastui. kun kaikki todisteet osoittivat siskooni, jouduin vaikeaan tilanteeseen. siskoni esitti ettei ymmärtänyt mistä on kysymys. poliisin haastattelussa en osannut lainkaan päättää esittäisinkö lojaalisuudesta yhtä ymmärtämätöntä kuin siskoni, vai vaatisinko tälle mielentilantutkimusta vaikeaan psykoosiin vedoten. lopulta olin päättämättömyydessäni vain hiljaa. kun menin siskoni luokse halatakseni tätä, tämä kysyi miten voin niin rauhallisena kuunnella niin kamalia syytöksiä hänestä ja ilmoitti itkien vihaavansa minua ikuisesti. sitten heräsin.

oli suht. vaikea yrittää jatkaa nukkumista tämän jälkeen (kello oli ehkä puoli neljä), mutta lopulta onnistuin. kokonaisuudessaan unet 1&2 olivat mielestäni suht. ööö häiriintyneitä. mun on pakko alkaa taas säännöllinen urheilu, tästä ei tule mitään.