oikeastaan miltei hymyilyttää. pitää soittaa kotiin, äidillä on ikävä. tai sitten se vain haluaa tietää, kuinka paljon ostaa ruokaa kotiin viikonlopuksi. huomenna yritän ostaa kultaisen mekon. tiskasin tänään pitkästä aikaa. ulkona on pakkasta, paljon. tuuli tekee ilmasta vielä kylmemmän. mun pyörän lukko on jäätynyt kiinni. en tiedä mistä saa lukkosulaa. ihmisten avoimuus on illuusio jota on helppo ylläpitää, mutta tavallaan kai sekään ei ole niin huono asia. huomatkaa kuinka yritän valehdella itselleni... (mua ei saa sitten ottaa kovinkaan tosissaan. en tämä ole oikeasti minä joka puhuu. tää on kummallinen virtuaali-paula joka sanoo mitä sylki suuhun tuo. niinkuin oikea-paula ei koskaan siihen sortuisi.)