ajatus kristallisoitui mielessäni itseasiassa jo maanantaina, mutta en vain saanut aikaiseksi jakaa sitä kanssanne. (huomatkaa, oletan, että lukijoita on monikossa, ah egoismi!)
tänään aamulla tiskasin. enää asunnossa pitäisi imuroida (ainakin kolmesti, koska moppia ei ole), koota kirjahylly uudestaan, kerätä vaatteet lattioilta ja pestä pyykkiä. olenkin siis melkein jo voiton puolella! :)
ja jos joku on yrittänyt saada mua tänään kiinni, niin tiedoksi vaan, unohdin kännykän kotiin kun kiireessä lähdin luennolle. ottakaa siis vastaan nöyrimmät anteeksi pyyntöni jokaikinen. (huomatkaa, oletan myös, että useampi ihminen on yrittänyt soittaa minulle!)
tiedättekö, miten suuri ongelma on, jos on muovipussissa kaksi hedelmää, ja toinen muuttuu limaiseksi/tahmaiseksi/menee rikki? kun sitten sitä toista ei voi syödä, tai muuten on tahmatassuna koko seuraavan vuorokauden, ja likaa vain kaikki paikat tahtomattaan.
ja mun mielestä olisi just nyt ihaninta olla new yorkissa ja rakastunut, mielellään molempia. kaipaan suurempia ja todellisempia tunteita kuin pelkkä alituinen stressi ja ahdistus. vaikka saahan niistäkin toki sisältöä elämään... :D
...
tänään hienointa oli kuitenkin, kun elokuvahistorian luennolla ymmärsin ainakin hetkellisesti, että elämä on oikeastaan ehkä kuitenkin aika hyvää.