niin ne laskeutuu
hitaat päivät
ikävän tulla
on paljon mitä et koskaan saisi tietää
pukeudun iikaa kevääseen
kävelen kaduilla
törmäilen ihmisiin
unohdan työvuorot
hukun tiskivuoreen
istun kahviloissa sulkemisiin asti
käyn illat elokuvissa olen
juhlien viimeinen vieras
näen vahvoja unia
aina en löydä niistä ulos
tahdon toisiin uniin
mutta sydäntä on kuunneltava
myös muiden sydäntä
(hilpeää, eikö?)