hups, musta on tullut tosi huono teini. tavallaan ihan hyvä, kun oon jo aika vanha... mun bileet on huomenna, jännittää. mä en koskaan ole pitänyt niin isoja juhlia. tai siis mä en ole koskaan pitänyt juhlia, jos ollaan aivan tarkkoja. sen sitä saa kun ei ole suosittulapsi, kaikki on koettava vanhemmalla iällä. toisaalta, silloin jaksaa aikuisenakin innostua asioista kuni lapsi ikään taas, mikä on loistavaa. mun opiskelu etenee aina välillä aaltomaisena liikkeenä, jos etenee. tai siis joojoo, saan pisteitä, ainakin opintotukiarvontaan riittävän määrän, turha kenenkään huolestua, uskoakseni ainakaan. mulla ei myöskään ole kesätöitä vielä varsinaisesti. myös on huomionarvoista, että lähes poikkeuksetta joka toinen viikko on hyvä ja joka toinen huono. tämän viikon alku ainakaan ei ollut erityisen lupaava. viime lauantai oli vielä vallan loistava: oli elinan ja eelin tuparit, ja sain tanssia dynamossa tunti tolkulla. mutta sitten sununtaina kun olin elokuvissa emilian kanssa, jossain vaiheessa kuitenkin tajusin toivovani että olisin siellä vallan jonkun muun kanssa. ei niin, että emilian seurassa olisi ollut jotain vikaa - hyvänen aika ei- , vaan niin, että kai (alitajuisesti?[vihaan sinua freud!]) toivoin olevani treffeillä, ja tämä sai minut surulliseksi, koska luulin, etten haluaisi tai sortuisi sellaiseen enää, eli siis haikailemaan asioita ja epätodennäköisiä mahdollisuuksia, jotka eivät ole tästä maailmasta tai noh - mahdollisia. tai ei siinä mitään, jos haluaa olla treffeillä, mutta jos esim. täysin hypoteetisessa tilanteessa haluaisi olla treffeillä tietyn ihmisen kanssa, se voi jo olla ongelmallista, ja mun elämässä niin on aina. siis tervetuloa jälleen kerran hilpeään seuraani myös tässä kuussa!