ja toivoa parasta.
kuluneena vuorokautena mielialani ovat vaihdelleet kovin. ensin oli hölmistynyt epäusko, sitten vitutti ja lopulta kaikki kääntyi suruksi. sitten taas vitutti. odotan innolla seuraavaa vaihetta. tavallaan toivoisin että se olisi jotain yllättävää. ehkä lempeyttä tai myötätuntoa? tuskinpa.