IRC-Galleria

mä olen viettänyt koko v*tun päivän kaupungilla ja etsinyt täydellisiä leviksiä. turns out, that...niitä ei ole! iskä on jenkeissä työmatkalla, ja se voisi kuulemma tuliaisina tuoda jotain pientä ja amerikkalaista (ok, mun farkut on väistämättä melko suuret kooltaan [pituus 36tuumaa jne..] ja kaikki amerikassa myyty on tehty kiinassa, eniveis, tämä oli jo ihan of topic.) tämän päivän onnellisin uutinen oli se, että mun vanhempi pikkuveljeni haluaa converset. musta on ihanaa, että se on kehittämässä itselleen tyyliä, ja että sillä on kaiken lisäksi hyvä maku. (toisaalta, onhan se sukua mulle ja siskolle...)

ja just nyt mulla on mieletön nälkä.

niimpä, tässä se on taas mennyt päivä, enkä mitään juurikaan ole aikaiseksi saanut... mutta messengeriin olen kirjautunut. vaikka vähän kurjaa se on yksin, ei mulla ole kenenkään osoitteita vielä. tänään selvisi myös, miksi mulla on semmoinen ruskeakantinen tilikirja. sen tarvitsee, jos haluaa tililtään nostaa rahaa. ;)

on äitienpäivä, enkä mä ole kotona. olenko mä huono tytär? huomenna lopetan lomailun ja aloitan asioiden tekemisen oikeasti. sitten olen vielä viikon turussa, ja sitten lähden espooseen kesäksi. tämä vaikuttaa hyvältä suunnitelmalta. eilen suunnittelin myös opintojani illalla. se oli ihan mukavaa. yritän ensi vuonna saada mediatutkimuksen sivuaineeksi. ja lukea kultsan aineopinnot loppuun. ja taidehissan perusopinnot myös, jos en saa niitä kesätenteissä tehtyä.

mun mielestä on kiva kulkea paljain jaloin. kesäisin jalkapohjat parkkiintuu (onkohan oikea sanavalinta?) kammottaviksi ja oudoiksi. muutenkin paljaat varpaat saattavat näyttää toisinaan söpöiltä, mutta yleensä, juuri lenkkareista ja likaisista sukista vapautuneina, ne on lähinnä jotenkin groteski(ehkä tämäkin on väärä sana?)näky. ja mun tekisi mieleni lakata varpaankynteni, mutta kun kaikki kynsilakat on espoossa.

kävin tänään katsomassa emmin kämppää. pitää miettiä josko muuttaisin sinne joiksikin kuukausiksi. täysin en kyllä ole vieläkään luopunut kommuuniasumishaaveesta.

mulla on vielä vaikka mitä sanottavaa (kyllä - aivan yhtä oleellisia asioita), mutta taitaa jäädä toiseen kertaan. nyt menen asemalle, jos vaikka laiturille olisi eksynyt muutama turisti tai jotain.

...että käytiin tuossa jollain menneistä viikoista sinin kanssa katsomassa akira kurosawan filmatisointi dostojevskin idiootista? se oli "reilusti leikattu versio" ja kesti "vaivaiset" 2tuntia 50minuuttia. herranjumala. mä olen niin ylpeä että jaksoin katsoa elokuvan loppuun. (kyllä mä vähän nukahdin.) siis että olihan se hieno. ja jossain toisessa mielentilassa ja ajassa (ja ehkä myös elämässä?) olisin varmaan ehkä osannut nauttiakin siitä. mutta kammottavan kultturelli olo siitä tuli. on hienoa löytää uudestaan vanhoja harrastuksiaan...(kultturellin harrastaminen on siis yksi sellainen minulle.)

tänään olin samppalinnan maauimalassa. oli kivaa jee. kesä! ja sitten villen ja kallen kanssa syötiin jätskiä jokirannassa ja pojat meni vaateostoksille. ja mä esitin sellaista vittuuntunutta makutuomari-seuraneitiä. katsoin kelloa ja kysyin joko voidaan lähteä.

mutta siis. perjantaina ooonan synttärit. sinne tulee ihmisiä kotopuolesta ja se on ihanaa. jos vaikka saataisiin päiväkännitkin juotua lauantaina. koska SE on kivaa.

joo, ja mä olen käyttänyt säädyttömän lyhyttä hametta nyt kaksi päivää, koska en asu kotona, missä sisko olisi jo viiden minuutin jälkeen sanonut, että "et sä paula voi pukeutua noin".

eilen oli kiva päivä. semmoinen seesteinen. kuin olisi kesäloma. käytiin lotan ja juulian kanssa kaxkerrassa piknikillä, maalasin taulun ja otin aurinkoa.

toissapäivä oli myös mukava. olin töissä, tulin turkuun, ja sitten vielä juotiin valkkaria lotan perheen parvekkeella.

tänään on ihan hyvä päivä myös. paitsi että mulla oli päivystys eikä tänne eksynyt juuri kukaan, nyyh. mutta kyllä mä selviän tästä.

lisäksi huomasin juuri saaneeni nelosen yh:n kirjatentistä. just kiva. mä alan uskoa, että jonain päivänä pääsen pois siitä kolmoskuopasta johon olin jo ajautunut. (niille joiden mielestä kolmosiin jumittuminen ei ole kuopassa olemista sanoisin, että ei niin, mutta että ei ole kiva, jos aina saa saman numeron. niin, ja että mä en halua olla aina ja kaikissa asioissa keskiverto. mielummin olen hyvä tai huono, kumpi vaan.)

ja mä olen miettinyt melko syvällisiäkin viime aikoina, vaikkei ehkä uskoisi. tulemisesta ja lähtemisestä. ja siitä kun ei enää tiedä kumpaa on milloinkin tekemässä. ajatukset eivät vielä ole aivan kiteytyneitä, mutta jos niitä vielä vatvoisi saisi niistä ehkä jonkin moisen kolumni-pakinankin ehkä aikaiseksi. (noin niinkuin omaksi iloksi.)

vappuaatto jee.

mä luulen, että tarvitsisin elämässäni lisää onnistumisen elämyksiä. esimerkiksi on käsittämätöntä, miten pitkään pysyin hyvällä tuulella sen jälkeen kun oli ihan itse ajanut autolla sumuisessa kaupungissa (tosin vain turussa) pimeällä ja parkeerannutkin ihan itse. tai miten onnelliseksi tulin kun kuulin saaneeni yhden nelosen.

alkaa opiskelijan todellinen arki näyttää minullekin rumia kasvoja. jouduin viikonloppuna lainaamaan äidiltä rahaa kun omat oli oikeasti loppu.

(melkein harmittaa kun pääsen niin harvoin koneelle. tässäkin kuussa on saatunut vaikka mitä maininnan arvoista. tavallaan.)(myös iloisia asioita.)(:D)

niin.

mun silmiä särkee kun mua väsyttää. saan asioita aikaiseksi huonosti ja viiveellä. mun mielialat taitaa olla suoraan verrannollisia säähän? nyt ainakin on harmaata kaikkialla. olen viimeisen viikon pukeutunut pinkkiin. tavallaan se ahdistaa, toisaalta rutiineissa on jotain kumman lohdullista. mulla on ikävä ihmisiä. ja mulla on sellainen olo, etten tee hyvää muille ihmisille. kaikin puolin perus siis? toivottavasti tämä ei ole pysyvää. ja nyt mun päätäkin rupesi särkemään. great.


niin, ja mun mielestä on uskomattoman pelottavaa kävellä ulkona aina kun esineillä/asioilla/ihmisillä/millään ei ole varjoja. tänään mua on masentanut. teki kamalasti mieli ostaa cd-levy. jos vaikka olisi olo parantunut? en kuitenkaan tehnyt niin (hyvä minä - kypsää ja aikuista. sitä paitsi mitä siitäkin nyt tulisi, jos ostaisin levyn joka kerta kun mulla on paha mieli? en varmaan söisi koskaan.) menin kotiin, vanhojen cd-levyjen ja ruuan seuraan. eivät kovinkaan seurallisia btw. onneksi juan-carlos hurraa ainakin toistaiseksi kuin unelma. jotakin sentään olen saanut tehtyä. miksi vaan teen kaiken niin myöhään, ettei asioista ehdi nauttia kun on sata muuta asiaa joita murehtia? taitaa tuokin olla niitä ikuisuuskysymyksiä, joita aina kysytään, mutta joihin ei koskaa löydy vastausta. kaikki on jotenkin vain niin lohdutonta.