IRC-Galleria

(ajattelen asioita joita en saisi enkä haluaisi ajatella. lähinnä asioita joita en saa enkä siksi haluaisi ajatellakaan. jos ihminen ei voi hallita edes oman mielensä liikkeitä, niin onko mitään mihin se pystyy vaikuttamaan?)



kamala kun on kiire vaikkei kai pitäisi. on saanut ravata viime aikoina kuin mikäkin hevonen. kai tämä helpottuu, kun vähän saa opiskeluja hoidettua alta? perjantaina tentti, huomenna päivällä esseen palautus. toisaalta voi miettiä, kuinka kauan mä olen odottanut asioiden helpottuvan. .

vaikka päivä tänään alkoi ihan hyvin, niin illalla hallituksen kokoukseen mennessä olin jo täysin sietämättömällä tuulella. syvimmät osaanottoni. syytän väsymystä, nälkää tai hormooneja. (en ole vielä päättänyt mitä.)

tänään (eilen?) oli villen synttäri; onneksi olkoon vain. niukasti ehdin mansikkakakulle ja katsomaan desperate housewivesia ennen kuin varsinaiset juhlat oli ohi. myöhemmin bristolissa mahtoi muilla asiakkailla olla hauskaa, kun humanistijoukko pohti tuopin ääressä maapallon kiertonopeuden hidastumista, maailmankaikkeuden rakennetta ja universumin tuhoutumista... (ymmärrämmehän lopulta kuitenkin [kaikki] vain niin kovin vähän.)

viikonloppuna olin espoossa.(taas.)ehti harrastaa partiota moneen otteeseen (tsh,kakkukisat,kesäleirikokous). lauantaina olin kirkkonummella. anne kertoi puhelimeni jättäneen kummallisia viestejä vastaajan täydeltä. oltiin kuulemma ainakin pohdittu perussuomalaisten sijoitusta puoluekentässä. (varmana pidettiin vain sitä, että ainakin ne on kaikkea ja kaikkia vastaan.)

mun tekisi mieli mennä keikalle vaikka tiedän, ettei mulla oikeasti ole varaa. voikun olisi jo kesä ja töitä.

---

mä korjasin molemmat cd-soittimeni, jesh! kenessä on insinööriainesta häh?

---

mä olen huomannut, että mun ongelmat on ja pysyy aina samoina. se on aika kammottavaa, oikeastaan.

näin kuumeinen olo mulla ei ole olllut aikoihin. ajatukset ei kulje ollenkaan, silti pitäisi saada aikaiseksi opiskeltua. etenkin, kun lintsaa kaikilta päivän luennoilta. mutta kun toisaalta mä olen oikeasti sitä mieltä, että jos ei pysty keskittymään opetukseen, niin on ihan turha mennä luentosaliin syljeskelemään kattoon ja häiritsemään muita.

nyt näyttää myös pahasti siltä, että myös mun stereot on rikki. mä en ymmärrä miksi kaikki mun elämässä tuntuu hajoavan. kohta varmaan seinätkin rupeavat kaatumaan..?

(nettiriippuvuus...) mun pää on ihan tyhjä. mun pitää lähteä kotiin nukkumaan. niin saan ehkä tuurilla nukuttua kuusi tuntia. ah elämän pieniä iloja!

kävin tänään gynellä uusimassa reseptit. mulle selvisi, että samoilla särkylääkkeillä voi lääkitä kuukautiskipuja JA päänsärkyä, lucky me! se lääkäri oli kyllä vähän pelottava heppu, höpisi taukoamatta enemmän tai vähemmän outoja juttuja, kuten "Naissukupuoli ei ole sairaus." helvetti, älä puhu sairauksista, ainakaan kun mä olen läsnä, pliis!

ja sitten kun ostin pizzaa opiskelijan ravitsevaksi iltaruuaksi, poika tiskin takana pyysi mun puhelinnumeroa. mä kysyin saisinko miettiä, ja sitten se antoi mulle omansa. tai oikeastaan se pyysi sitä toista tarjoilijaa kysymään. tosi absurdia. kaikki. ja keskustelu tosiaan alkoi sanoilla "oletko sä suomalainen?", taas. (mun elämä...)

viime lauantaina millencolinin keikka oli just jees, paitsi että mun leppäkerttukello (eli yksi elämäni rakkauksista)(en ole materialisti) tippui ja meni tuhannen päreiksi. myös hki:ssä ars oli kiva. parhaat oli panic room & birminghamin valituskuoro...


Lisäksi joitain tunteja sitten sain paskimman ajatuksen ikinä, ja ilmoittauduin kirjatenttiin. mä en ymmärrä miten mä järjestän kaiken. se prokkis, että järjestän elämäni ei oikein etene. ehkä jos saisin nukuttua...?

---

ja mulla on edelleenkin toisinaan sellainen olo, että tekisi mieli itkeä hetki, että tuntuisi kokonaisvaltaisesti paremmalta toisen hetken. [itku vaan ei tule, ei ole tullut viikkoihin, ehkä kuukausiin. ei edes silloin, kun ranskan jälkeen olin väsymyksen "itku"-asteella. (siis se vaihe, kun on niin väsynyt, että tekisi mieli itkeä ihan joka asian vuoksi.) enkä mä ole koskaan ollut itkijä-tyyppi, ja sehän tässä rassaa eniten.]

jesh, se on valmis! nyt kotia kohti, ja liian suuria saan ajatella seuraavaksi vasta junassa takaisin turkuun, jos silloinkaan. :D

vielä jokin aika sitten tietoisesti välttelin ajattelemasta asioita, joista tiesin, että minun pitäisi ne tehdä, mutta joita en kuitenkaan ollut onnistunut tekemään. sen sijaan keskityin siihen miten ja mitä tunsin ja ajattelin, ja yritin pitää itseni koossa. ajattelin, että siinä olisi minulle puuhaa riittämiin. nyt olen ajautunut tilanteeseen, jossa mielummin ajattelen asioita, jotka minun pitäisi tehdä kuin mitä itse tunnen. maailma tuntuu helpommalta kestää, jos ei ole olemassa kuin muita varten. ehkä. mun pään sisällä ajatukset on niin sekaisin, etten kykene edes ajattelemaan niiden ajattelemista. siksi keskitynkin nyt pelkästään käytännön tekoihin. (tai mun kohdalla oikeastaan pikemminkin tekemättä jättämisiin.) jos jonkin elämänsä osa-alueen saa järjestykseen niin kyllä kai ne muutkin selviää? vai?

---

nyt istun yliopiston atk-luokassa ja syön sormin suklaakakkua suoraan vuoasta. hävettää hieman, mutta mitä pienistä. ehkä tämä luentopäiviskin valmistuu joskus? ja ajallaan…

äh, luovutan. ehtii sitä myöhemminkin...? paskanmarjat. jos en olisi liian väsynyt vihaisin itseäni melko paljon tällä hetkellä.

yötöiksi meni taas. prkl.

menisinkin, väsyttää niin pirusti. ;) no kai tämä tästä. pitää tehdä se suuresti vihattu ja vältelty luentopäivis. olisi edes kunnollinen kevätaamu jonka kirkkautta vihata/rakastaa! näinä harmaina päivinä maailmasta katoaa varjot. se on kummallista, epänormaalia ja hieman epätodellista - aika pelottavaakin oikeastaan.

eniveis,
ei mulla muuta kuin,
että jos joskus rupean käyttäytymään tai kuulostamaan vittumaiselta ämmältä niin mulle pitää asiasta huomauttaa välittömästi. koska mä en ole vittumainen, enkä ämmä. enkä mä suutu jos mulle huomautetaan oikeista asioista. enkä mä MISSÄÄN TAPAUKSESSA halua muuttua ämmäksi.
tämä niinkuin vain vastaisuuden varalle...

---

hyvä biisi muuten tuo otsikkorivin luritus...

---

Tänään minun piti tehdä kolmea asiaa, joista tulee aina iloiseksi.

Aloitin päivän pyykkituvassa, mankeloimalla. Se on niin kivaa! Kuka voi katsoa makelia rupeamatta hymyilemään, saatika sitten jos sillä pääsee vielä leikkimäänkin..

Sitten lähdin yliopistolle, aikomuksenani tehdä kaikkea muuta paitsi opintoihin liittyviä asioita. ;) Aurinko paistoi pakkaspäivän kirkkaudella ja koko taivaan leveydeltä. Oli pakko käyttää aurinkolaseja. Onneksi, koska aurinkolasitkin ovat asia, jotka saavat aina iloiseksi. Ajatelkaa nyt, aurinkolaseista on suorat mielleyhtymät aurinkoon ja lämpöön ja kesään ja kirkkautteen. Ja rusketukseen ja pisamiin. Ja iloisen kamaliin poppirenkutuksiin. Maailma on ainakin näillä leveysasteilla poikkeuksetta kauniimpi aurinkolasien läpi nähtynä, olen sitä mieltä.

Kolmanneksi aioin syödä tikkarin, koska ne jos mitkä symboloivat puhdasta iloa. Lapsen viatonta riemua jne. En kuitenkaan saanut aikaiseksi. Sen sijaan (onneksi) söin iltaruuaksi puoli litraa jäätelöä, joka on melkein yhtä puhdasta iloa. :)

---

Päivän loppuarvosana ei kaikesta huolimatta ole kovin korkea. Minulle selvisi, että perjantaina on elokuvahistorian kurssin luentopäiväkirjan palautus. Voi paska. Olin niin tehokkaasti yrittänyt unohtaa opiskelevani. :/

---

Oletteko muuten huomanneet kännyköiden tekstiviestin kirjoitus sanakirjoilla pelleillessänne, ettei nokian kännykät osaa moniakaan oikeasti hyödyllisiä sanoja. Onneksi kuitenkin "neekeri" löytyy vakiosanastosta. Onneksi Suomi ei ole muukalaispelkoinen maa!
(Minua vaivaa myös se, että "nähdään" ja "naidaan" kirjoitetaan samalla näppäinyhdistelmällä. )