IRC-Galleria

eikä saa oikein mitään aikaiseksi, haluaisi vain viettää kesää, kun aurinkokin paistaa täydeltä taivaalta. jatkuvasti huomaa ajattelevansa, että jos vain vähän nyt torkahtaisi ja siten yrittäisi taas.
---
eilen olimme katsomassa sinkkuelämää elokuvaa.

luulen, että kaikki käy hyvin, ja muistan jo aika paljon. vähän hirvittää, että opastuksia pitäisi pystyä vetämään heti, olisin parempi, jos vielä muutamaan kertaan kuulisin koko sepustuksen, ja mielellään vähän eri ihmisten kertomina.

väsyttää kovasti. täällä kirjasto aukeaa vasta kymmeneltä. se on kurjaa, sillä olin ajatellut lukevani tenttiin joka aamu ennen töitä ja joka ilta töiden jälkeen.

yritin tehdä veljieni kanssa osavuositavoitesopimusta lauantaina, koska silloin koululaiset saivat todistuksia, ja koska minä useimmiten koen asiakseni muiden asioihin puutumisen. no ei se osoittautunut kuitenkaan niin kovin hyväksi suunnitelmaksi, sillä ymmärsin, etten osaa asettaa realistisia tavoitteita edes omiin opiskeluihini liityen.

olen nyt majoittunut ullalle. ullan äidin huoneeseen tarkalleen ottaen. loppuviikosta haen lisää omia kamoja turusta. jaan huoneen suuren harmaan kissan kanssa, joka tykkää katsella ikkunasta ulos. suurimman osan ajasta mirri kuitenkin viettää ulkona, osaahan se arvostaa sitä mikä suomen kesässä on parasta, aurinkoa.

kierrettiin neljissä juhlissa ympäri helsinkiä koko eilinen, ja viidesiiinkiin meinattiin mutta loppui aika kesken. ruoka ja juoma oli mahtavaa kaikissa, ja päivän sankarit olivat koreina. lainasin äidin kenkiä ja sain rakkoja roppakaupalla. viimeisiin juhliin jäimme aurinkoiselle kattoterassille juomaan skumppaa, jopa niin pitkäksi aikaa, ettei talossa ollut lisäksemme jäljellä enää kuin juhlakalun vanhemmat. (sankarikin oli jo siirtynyt jatkoille.) otin mukaan juhlameinikeihin myös viisitoistavuotiaan pikkuveljeni, mutta kun tuli aika siirtyä petterin vanhemmille tekiila- ja vodkapulloille, passitin kukonpojan kotiin, vaikka ratkaisuani arvosteltiin myös hieman. no, myös jatkojuhlat onnistuivat oivallisesti, ja nyt on tyytyväinen ja hiven krapulainen olo. oli hauska nähdä ihmisiä joita ei ollut nähnyt pitkään aikaan. oli myös hauskaa, kun ihmiset ovat niin erilaisia. en mä turussa kovin usein hengaille esim. kauppislaisten tai teekkareiden kanssa.

tänään olin töissä. se oli hauskaa. kovin hiljaista. luulen, että ehdin oivasti lukea kesätentteihin.

tein myös laskelmia. rikastumaan en museossa pääse, tuskin edes omilleni, vaikka otan jo asumistukea koko kesältä. olen käyttänyt säästöni tässä viimeisten muutamien kuukauksien aikana, ja se on vähän huolestuttavaa. harmittaa, kun ei käyttänyt sairaslomaoptiota silloin kun vielä oli oikeasti puolikuntoinen. no, typeryydestään on opittava maksamaan, tiesinhän tässä näin käyvän jos en ajoissa hanki lisätuloja. vahingosta viisastuneena mietin pitäisikö jo nyt etsiä töitä syksyksi. vaikka oikeasti pitäisi miettiä ihan muita asioita, sivuaine pääsykokeita, kesätenttejä, ja kandin aihetta. tai vaikka sitä tulevaa kesää ja työtä.

no mutta ei puhuta rahasta. huomenna on ilon päivä, juhlapäivä, juhlien päivä oikeastaan. täytyy kai lainata siskolta rahaa että saa kukkaset päivän sankareille.

jos tämä kesäkuu vielä kituutellaan ja jotenkuten selvitään, niin luultavasti hämeenlinnakesä kyllä kokonaisuudessaan näyttää aika hyvältä. jee.

aamu alkoi aikaisin, elinan kanssa menimme uimaan ennen elinan töitä, eli tapasimme jo puoli kahdeksalta kaupungilla. kyllä, kuulit oikein, juuri silloin kuin muina aamuina olen nukkunut makeimmin. kyllä, olen hyvä ystävä. jopa pidättäydyin uimasta matkaa, koska vesijuoksu on sosiaalisempi vesiurheilun muoto.

menin kotiin, söin aamupalaa, otin torkut, olin myöhässä, ja sitten lähdin ullan kanssa kiertämään kirpputoreja. ostin kahdella eurolla hameen, josta ompelin mekon, koin onnistumisen elämyksiä. nyt olen kuunnellut harry potteria ruotsiksi, enää yksi cd jäljellä.

leivon par'aikaa myös omenapiirakkaa, löysin omeinoita pakkasesta. kyllä, kuuluisa pakastin, jota olen kohta kuukauden yrittänyt syödä tyhjäksi, jotta voisin sammuttaa sen ansaitulle kesälomalle viimeistään ensi viikolla. siksi myös iltaruuaksi on epäsuhta määrä nugetteja ja ranskalaisia.

perjantaina on ensimmäienn työpäivä, lauantaiksi yritän löytää ylppärijuhlia joita kuokkia, kakku maistuu aina.

myös olen käynyt kolmena-neljänä edellisenä päivänä samppalinnassa uimassa (rusketusrajat on joo, ja vainoharhaisesti uskon uuden bikiniyläosani vilauttelevan kroolatessa epäsiveästi).

mulla on ollut vähän tylsää viime aikoina, kun miltei kaikki kaverit on aina muualla/eri paikassa kuin itse. olen kuitenkin päättänyt ruveta toimimaan. koska niin on kai tehtävä, jos asioita haluaa tehdyksi. ja minähän haluan. tai no en sillä tavalla fanaattisesti, mutta lopultakin, oma elämä on omissa käsissä, ja mä voin valita mitä sen käsikirjoitukseen haluan. en toki kaikkea, sattuma on oiva ohjaaja, mutta voin vaikuttaa suuntalinjoihin aktiivisemminkin kuin vain ajelehtimalla tapahtumien virrassa. ah väsynyttä runollisuutta, mikäs sen parempaa.

aion piirtää uuden kesäsarjakuvapäiväkirjan jos vain löydän tarkoitukseen soveltuvan vihon. edellistä en halua käyttää, kirjoitan mielummin uuden tarinan kuin jatkan vanhaa. sitä paitsi sekin oli hauskaa, kun aluksi ei yhtään tiennyt mitä tuleman pitää, ja sitten tarina kuitenkin oli ihan koherentti ja looginen kun sitä jälkikäteen luki. vaikka loppu oli ehkä vähän surkea, olisi pitänyt keskittyä kesään niin kuin alunperin ajattelin.

onpa mulla tylsät jutut päivästä toiseen, ihan voisi jopa hävettää melkein.

joo, nyt on kummaa luvassa hiuksiani koskien. muistatteko, kun mulla oli pitkät hiukset. no, leikkasin ne pois, koska aina pidin niitä samalla tavalla, koska en halunnut profiloitua pitkähiuksiseksi tytöksi (enää) ja koska mielessäni olin yhä polkkatukkainen niin kuin kaksitoistavuotiaana. polkkatukkaista iloa kesti vuoden verran, ja sitten leikkasin senkin vähän pois, kun en enää halunnut profiloitua polkkatukkaiseksi, ja koska mulla oli sisäinen haluanaloittaaalustajaselvittääkukaolen-kriisi.

olen huomannut, että suurin osa musta aikuisena otetuista kuvista on sellaisia, joissa mulla on pitkä tukka (kappas vaan kun kasvatin sen lukiossa). tästä on seurannut, että hieman viivellä, jollain tasolla, ajattelen että mulla olis vieläkin pitkä tukka, koska niin on kaikissa kuvissa aikuisesta paulasta. näin ajattelee myös äitini, joka ei millään tahdo tottua ajatukseen lyhyistä hiuksistani. ja nyt mä en tiedä mitä tehdä (hiusteni suhteen).

no ei tämä ole mikään oikea kriisi, kunhan soitan suutani ja teen tikusta asiaa. mä luulen että toistaiseksi olen ihan tyytyväinen päähäni, mutta mua vähän vaivaa kun en tiedä mihin suuntaan aion seuraavaksi.

mä en jaksaisi enää aina vaan katsella mitä maailma tuo tulleessaan. mä luulen, että mä haluaisin tehdä suunnitelmia, vaikka ihan pieniäkin.

luin vanhoja galtsumerkintöjäni. on hassua, kun aina ei voi muistaa miltä joskus aikaisemmin on tuntunut.