IRC-Galleria

niin, en kyllä itseasiassa tarkalleen tiedä miten tää toimii ja kuka kantelee kenestäkin minnekin, mutta mun mielestä on törkeää ihmisen galtsuyksityisyyteen puuttumista ja eritoten yksilön omaan identiteettiin sekä sen muodostamiseen puutumista, väittää että joku ei ole kylliksi itsensä näköinen jossain kuvassa, tai ettei jossain kuvassa näy riittävästi kohdehenkilön naama, tai antaa olettaa että kuva on liian vanha, jotta sen voisi asettaa oletuskuvaksi. niin.

mulla on nyt raudat. iloitkaa kurjat!

suunitelmien tekemättömyydessä on ainakin sellainen vika, että se saa aika yksinäiseksi. kaikki muut tekee kuitenkin suunitelmia, eikä silloin voi koskaan suunnitella yhdessä kenenkään kanssa.

mulla ja siskolla on nyt samanlaiset kaulakorut, semmoiset jotka se toi afrikasta. se on mun mielstä aikas koleeta elikkäs viileetä.

mun kultainen mekko oli jo viety, se harmittaa suunnattomasti. toisaalta sekin olisi ollut vain maallista omaisuutta, joten parempi kai minun ilman. (aivan kuin olisin yht'äkkiä jotenkin henkistynyt.) luen nettisarjiksia nykyisin jonkin verran. vaikka pidän enemmän paperista, on jotenkin kutkuttavaa, että juancarlos tuo hyllymetreittäin vaikeasti tavoitettavaa kirjallisuutta kotiin koska vain itse niin haluan.

mä vihaan päätösten ja suunnitelmien tekoa.

oikeastaan miltei hymyilyttää. pitää soittaa kotiin, äidillä on ikävä. tai sitten se vain haluaa tietää, kuinka paljon ostaa ruokaa kotiin viikonlopuksi. huomenna yritän ostaa kultaisen mekon. tiskasin tänään pitkästä aikaa. ulkona on pakkasta, paljon. tuuli tekee ilmasta vielä kylmemmän. mun pyörän lukko on jäätynyt kiinni. en tiedä mistä saa lukkosulaa. ihmisten avoimuus on illuusio jota on helppo ylläpitää, mutta tavallaan kai sekään ei ole niin huono asia. huomatkaa kuinka yritän valehdella itselleni... (mua ei saa sitten ottaa kovinkaan tosissaan. en tämä ole oikeasti minä joka puhuu. tää on kummallinen virtuaali-paula joka sanoo mitä sylki suuhun tuo. niinkuin oikea-paula ei koskaan siihen sortuisi.)

tänään satoi ensilumi. saan hammasraudat kahden viikon kuluttua. loskaa on maassa niin että nilkat menee uppeluksiin. pyöräillessä saa kosketuksen omaan kuolevaisuutensa. joulu on pian. kuka oikeasti voi väittää pitävänsä tästä vuoden ajasta?

turussa. mun galtsupäiväkirja on hireveän paikkakunta orientoitunut. tai siis niin kuni sillä olis väliä missä päin maailmaa luuhaan.

mua väsyttää kamalasti koko ajan. ja mulla on kamalasti asioita joita pitäisi tehdä, tai asioita, jotka olisi alunalkaenkin pitänyt hoitaa paremmin. mä pidän mun elämästä, mutta en kaikista sitä määrittävistä piirteistä. onko se tavallista vai ei? haluta edes vähän aikaa elää jonkun muun elämää että tietäisi onko se sittenkään mukavampaa kuin oma elämä? miksi ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella? onko se?

ja mua surettaa niin moni asia enkä mä jaksa enää jauhaa siitä miten kamalaa mun elämä muka on. mun piäisi lähtökohtaisesti ajatella enemmän afrikan lapsia ja vähemmän omaa (ehkä kuviteltuakin?) kurjuuttani.

joo joo ihan hyvä päivä tämä on.

t''l on kivaa, sen m' takaan. enk' himaan tahdo lainkaan. mutta unta en saa kun mul on fiilis, ett' kerross'nky jossa nukun yl'petissa hajoaa min' hetken' hyv'ns' palasiksi.

eilen oltiin sellaisen h'myisen jazzkapakan takapihalla juomassa olutta ja viini'. t''ll' mun tekee koko ajan mieli el'' paheellisesti; juoda vain punaviini'-kaljaa-kahvia, polttaa tupakkaa-sikareita, pukeutua kulahtaneeseen sametiin-punaiseen pitsiin-mustaan sifonkiin, k'ytt'' suttuista silm'meikki'-punaisenpunaista huulipunaa, nauraa kovaa-hekumallisesti vieraiden miesten vitseille, nukkua p'iv't-el'' ;isin. m' tykk''n t'st'.

olen turussa, huomenna on sitten taas töitä kirrkonummella. vammaisia tulee kyllä ikävä (enää 4 työpäivää jäljellä.) viimeiset viisauden hampaat on nyt poissa, ihanaa, ei kun sitten vain rautoja odottelemaan! mun asunto on pieni ja kaaoksessa. mutta mä olen onnistunut kokoamaan huonekaluja, se on hyvä.

mietin, miksi aina kun on toimistolla istuksimassa rupeaa tekemään mieli kaljaa.

siis tosiaan, ollaan lähdössä leirille tänään. enkä mä löydä edes makuupussiani.