turussa. mun galtsupäiväkirja on hireveän paikkakunta orientoitunut. tai siis niin kuni sillä olis väliä missä päin maailmaa luuhaan.
mua väsyttää kamalasti koko ajan. ja mulla on kamalasti asioita joita pitäisi tehdä, tai asioita, jotka olisi alunalkaenkin pitänyt hoitaa paremmin. mä pidän mun elämästä, mutta en kaikista sitä määrittävistä piirteistä. onko se tavallista vai ei? haluta edes vähän aikaa elää jonkun muun elämää että tietäisi onko se sittenkään mukavampaa kuin oma elämä? miksi ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella? onko se?
ja mua surettaa niin moni asia enkä mä jaksa enää jauhaa siitä miten kamalaa mun elämä muka on. mun piäisi lähtökohtaisesti ajatella enemmän afrikan lapsia ja vähemmän omaa (ehkä kuviteltuakin?) kurjuuttani.
joo joo ihan hyvä päivä tämä on.