IRC-Galleria

(kaikki on olemassa vain mun pään sisällä.)

eilen yksi ainoa rivi arkin "no end" -kappaleessa sai mut melkein itkemään. kuuntelinkin sitä sitten repeatillä koko illan...

annen kanssa puhuttiin eilen melkein 2 tuntia puhelimessa. on vaikeaa kun ei asu enää siellä missä on ennen asunut.

eilen mä myös imuroin (jes hyvä minä). jos vielä pyykkiä ymmärtäisin pestä ennen kuin loppuvat puhtaat vaatteet niin kaikki olisi silla saralla hoidossa. kodin leikkiminen on toisinaan hauskaa, mutta useimmiten tylsää, kun sitä joutuu kuitenkin leikkimään yksin.

:) kyllä tämä tästä.

ajatus kristallisoitui mielessäni itseasiassa jo maanantaina, mutta en vain saanut aikaiseksi jakaa sitä kanssanne. (huomatkaa, oletan, että lukijoita on monikossa, ah egoismi!)

tänään aamulla tiskasin. enää asunnossa pitäisi imuroida (ainakin kolmesti, koska moppia ei ole), koota kirjahylly uudestaan, kerätä vaatteet lattioilta ja pestä pyykkiä. olenkin siis melkein jo voiton puolella! :)

ja jos joku on yrittänyt saada mua tänään kiinni, niin tiedoksi vaan, unohdin kännykän kotiin kun kiireessä lähdin luennolle. ottakaa siis vastaan nöyrimmät anteeksi pyyntöni jokaikinen. (huomatkaa, oletan myös, että useampi ihminen on yrittänyt soittaa minulle!)

tiedättekö, miten suuri ongelma on, jos on muovipussissa kaksi hedelmää, ja toinen muuttuu limaiseksi/tahmaiseksi/menee rikki? kun sitten sitä toista ei voi syödä, tai muuten on tahmatassuna koko seuraavan vuorokauden, ja likaa vain kaikki paikat tahtomattaan.

ja mun mielestä olisi just nyt ihaninta olla new yorkissa ja rakastunut, mielellään molempia. kaipaan suurempia ja todellisempia tunteita kuin pelkkä alituinen stressi ja ahdistus. vaikka saahan niistäkin toki sisältöä elämään... :D

...

tänään hienointa oli kuitenkin, kun elokuvahistorian luennolla ymmärsin ainakin hetkellisesti, että elämä on oikeastaan ehkä kuitenkin aika hyvää.

olen miettinyt listaa asioista joita haluaisin tehdä ennen kuin kuolen. siitä tuli vähän pelottava. ja olen miettinyt kummallisia uniani.

olen myös miettinyt, miten vähän loppuen lopuksi vietän aikaa asunnollani. pitäisi niiiiin muuttaa lähemmäs keskustaa.

oli mulla jotain oikeaakin sanottavaa, mutta olen kai unohtanut mitä.


...

ja mulla on nyt sellainen roolipelikäynnissä, jossa olen vakuuttavasti sekä pätevä, aikaansaapa että onnellinen. katsotaan meneekö kukaan halpaan. en usko.

[onneksi vielä hymyilen itselleni :) ]

opiskeluni on onnetonta. ei haittaa, taitaa olla sitä elämä meinaan yleisestikin. (hei en mä oikeasti ole pessimistinen luonne!)

oli lauantai aamuna hiukka absurdi olo, kun tuli kahdeksalta aamulla kotiin, suussa maistui pahalta, väsytti pirusti kun oli nukkunut vain jonkun kurjan tunnin ja päässä soi sellainen semi-kutu-funk. kuin olisi ollut jossain paremmissakin bileissä...

eilen olin linnateatterissa (paavo 1.5). just jees.olen viimeaikoina laiminlyönyt sitä kulttuuriharrastuksen kaipuista aivolohkoani.pitää tehdä parannus, silläkin elämäni osa-alueella...

näinköhän tähän tosiaan on tultu? minulla live-journal-tyyppinen-ratkaisu internetissä?
(sinisen nosturin sanoja lainatakseni: joo, luulisin.)
enpä olisi uskonut...

opiskella minun kai pitäisi par'aikaa myös. kun vain niin kovin koukuttava on internetin ihmeellinen maailma.
(ja minähän en tuota juuri sanonut!)

kohta rupeaa jo väskäämään. toimiston lattia ei kuulemma ole kovinkaan hehkeä yösija. noinkohan? :)

tavallaan ihan kiva perjantai-ilta tämäkin. uusia levyjä. omien ajatusten seuraa. on kerrankin aikaa kuunnella niitäkin.

_______________________________
_______________________________

ja sit sen mä haluaisin sanoa, ainakin niille, joille vielä en ole kertonut, että viime sunnuntain/maanantain välisenä yönä oli maailma niin kaunis, että musta tuntui, etten mä kestäis. oikeasti. [oli kamalasti pakkasta ja kaikkialla kimmelsi isoina kimpaleina. mä olin yksin ja maailma täysin hiljaa.] tiedättekö, kun joskus tuntuu että kaikki on liikaa? että meinaa pakahtua kun tunteet on niin suuria?


toisina päivinä mikään ei tunnu miltään. niitä päiviä mä vihaan.