IRC-Galleria

tänään hain antibiootteja. päiväni alkoi aikaisin aamulla, kun sain ajan terveydenhoitajalle, joka lähetti minut laboratorioon verikokeisiin, ja sieltä yrmeälle lääkärille iltapäivällä. söin tottisalmessa sekä aamupalan, jäätelön että lounaan. jäätelötauolla meinasin mennä istumaan mukavalle aurinkoiselle kivelle, mutta huomasin sen olevan äitiysneuvolan oven edessä, ja sitten mietin, etten ehkä halua suotta leimautua odottavaksi äidiksi, joten en istunut siinä sittenkään. olin tänään myös oikojalla ja psykologilla, eli nyt pitäisi olla tyttö kiireestä kantapäähän läpikotaisin tarkastettu. mun suussa on uusia kumilenkkejä, ja mua mietityttää, kuolaankohan nyt enemmän kuin ennen. mietin myös, ettei kuolaaminen ehkä ole kovinkaan naisellista tai kaunista. toivon, etten ole kipeä enää kauan ja että napit vaikuttavat positiivisesti olotilaani, näin tuskallisen tietoinen en ole ollut hengityselimistöstäni ehkä koskaan, jos oikein muistan. myös voin kertoa jännittäväni veljen konfista ja siskon lakkiaisia. sukujuhlat on kivoja, mutta oivoivoi, kyllä niitä joutuu murehtimaankin etukäteen. onneksi ei ole jitse uhlakalu, niin ei tarvitse näyttää niin erityisen kauniilta.

tänään olin pyöräretkellä. ensin ajoin impivaaralle, mutta uimahalli oli kiinni. sitten lähdin etsimään manhattania, mutta en löytänyt kirpputoria. sen sijaan löysin kummia lähiöitä, länsikeskuksen ja lopulta sataman. sitten kiipesin puuhun ja pidin juomatauon. sitten pyöräilin portsan halki, matkustin förillä joen yli ja ajoin kupittaalle. olisin halunnut ajaa pikkuisen eri reittiä kuin mitä ajoin, koska sitten olisin nähnyt enemmän uusia kaupunginosia. pelkäsin kuitenkin leimautuvani syyttä stalkkeriksi, enkä tehnyt niin. sitten olin emilian ja merjan kotona, josta puuttui kaukomailla matkaileva emilia. nyt olen kotona ja väsynyt, mutta hyvällä tuulella. tosin, koska olen olemattomista ahdistumaan taipuvainen, olen miltei saanut kehitettyä itselleni krapulamorkkiksen, mutta se lienee pientä? ja toivottavasti ohi menevää myös, koska tätä hyvää mieltä olisi inhottavaa pilata pikkumaisuuksilla.

no tänään oli kuolemankrapula, ei se oikeastaan ole vieläkään kunnolla hellittänyt otettaan.

tänään oli myös onni. olo on kovin seesteinen. hämmentynyt mutta hyvä.

juu samanlaisena vaan päivät pysyvät: aamulla menoja, lounas tottiksella, kirjastoon iltapäiväksi viimeistään, ja illalla kotiin mesettämään.

vappu oli tuossa joku päivä sitten. kyllä se on niin, ettei mikään voita akateemista vappua. kevään paras juhla. ja kestää pisimpään myös. :P voi kunpa olisivat tentit ohi, niin kaikki olis paremmin. tai ei kai, mutta voisi murehtia jostain muusta kuin opintopisteistä muutaman kuukauden.

veli meni eilen illalla menojaan, hupia oli kerrakseen. tosin mietin miten pahoja vaikutteita tai traumatisoivia kokemuksia ehdin lyhyen yhdessä olomme aikana veljelleni tuottaa. myös vuosijuhlat menivät. joku saa muistuttaa, että kun seuraavaksi meinaan käyttää mustaa mekkoani, muistaisin poistaa myös ylimääräiset luut sen sivuista. joku voisi myös muistuttaa, että hankkisin uusia vaatteita. esim. olkaimettomat rintsikat. no, onneksi illan teemana tuntui muidenkin kohdalla olevan rintsikattomuus, niin en erityisemmin erottunut joukosta. lisäksi haluan huomauttaa, että vaikka pidänkin asunnostani, on sen keittiö mitä suuremmissa määrin äärimmäisen vihattavaa laatua. pidän astioistani, ja vaikkei se ole vieraitteni vika kuin välillisesti, hajoaa joka siunaaman kerran jotain kun asunnossani on muitakin kuin minä. kuka saatanan idiootti suunnitteli keittonurkkauksen jossa ei ole laskutasoa kuin viisi senttiä? eihän siihen mahdu kunnolla edes snapsilasi!

oletettaasti siinä netti pistookkeessa tms. oli jotain vikaa ehkä. (herranen aika enhän minä ole insinööri.) mistä tulikin mieleeni, että olin katosmassa sinin speksiä ja voi vitsi oli hieno, tulin oikein melkein vallan kateelliseksi. vaelluksesta selvisin kunnialla ja osittain ruskettuneena. veli tulee huomenna kylään ja pähkäilen kovasti mitä irtaimistostani laitan piiloon ja minne. ja sitten on vuosijuhlat viikonloppuna - voi vitsi- ja vähänkö nekin jo jännittää. musta on näemmä tullut kamala jännittäjä. tai ei oikeastaan. mutta stressin olen löytänyt taas. hemmetti että pitää se lehtikin olla. vaikka toki tiedän että oma on syyni ja silloinen haluni. pakkoko on mieleni olla semmoinen tuuliviiri kuin mimmoiseksi se on oppinut viime vuosina.

ai niin ja mulla on jostain syystä tosi lapselinen olo kun mietin mitä ajattelen. kuin eivät olisi mietteeni saaneet uusia suuntia sitten viidennen luokan. voi olla ettei galtsussa hengailu auta asiaa. miköhän auttaisi?

huomenna lappiin hiihtovaeltamaan. jännittää pirusti, kestääköhän kunto...tuskin. tänään oli hauska päivä, joskin kiireinen, kamalan kiireinen. koko päivän on saanut juosta/ajella/polkea ympäriinsä vailla taukoja. oikeastaan odotin jo kauhulla huonoa viikkoa, mutta ei se sitten tullutkaan. puhuin tänään myös täysin casualisti sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa en olisi ikinä uskonut puhuvani casualisti, ainakaan tänään, ja se oli megakivaa. casual = cool. eilen sisko katsoi läpi meidän lukiopaperit, ja laittoi ne valmiiksi veikkaa varten värikoodattuihin kansioihin. naurettiin kuinka eri tyyppisiä musitiinpanoja meilla oli. tai siis sitä kun siskolla on megasiistit, ja mulla -noh- ei.

juhlani perjantaina taisivat onnistua, ainakin moni on niitä kehunut. olin tänään kolmatta päivää jokirannassa istumassa auringonpaisteessa, ja pääsin ehkä televisioonkin. tänään teimme myös omenapiirakan ja söimme sitä jäätelön ja fetapastan kanssa, nam. siskon kirjoitukset taitavat loppua tänään, jee hyvä sisko! tänään huomasin myös, etten pysty katsomaan addiktioista kertovia elokuvia jos ei ole takeita, että kaikki päättyy hyvin.

hups, musta on tullut tosi huono teini. tavallaan ihan hyvä, kun oon jo aika vanha... mun bileet on huomenna, jännittää. mä en koskaan ole pitänyt niin isoja juhlia. tai siis mä en ole koskaan pitänyt juhlia, jos ollaan aivan tarkkoja. sen sitä saa kun ei ole suosittulapsi, kaikki on koettava vanhemmalla iällä. toisaalta, silloin jaksaa aikuisenakin innostua asioista kuni lapsi ikään taas, mikä on loistavaa. mun opiskelu etenee aina välillä aaltomaisena liikkeenä, jos etenee. tai siis joojoo, saan pisteitä, ainakin opintotukiarvontaan riittävän määrän, turha kenenkään huolestua, uskoakseni ainakaan. mulla ei myöskään ole kesätöitä vielä varsinaisesti. myös on huomionarvoista, että lähes poikkeuksetta joka toinen viikko on hyvä ja joka toinen huono. tämän viikon alku ainakaan ei ollut erityisen lupaava. viime lauantai oli vielä vallan loistava: oli elinan ja eelin tuparit, ja sain tanssia dynamossa tunti tolkulla. mutta sitten sununtaina kun olin elokuvissa emilian kanssa, jossain vaiheessa kuitenkin tajusin toivovani että olisin siellä vallan jonkun muun kanssa. ei niin, että emilian seurassa olisi ollut jotain vikaa - hyvänen aika ei- , vaan niin, että kai (alitajuisesti?[vihaan sinua freud!]) toivoin olevani treffeillä, ja tämä sai minut surulliseksi, koska luulin, etten haluaisi tai sortuisi sellaiseen enää, eli siis haikailemaan asioita ja epätodennäköisiä mahdollisuuksia, jotka eivät ole tästä maailmasta tai noh - mahdollisia. tai ei siinä mitään, jos haluaa olla treffeillä, mutta jos esim. täysin hypoteetisessa tilanteessa haluaisi olla treffeillä tietyn ihmisen kanssa, se voi jo olla ongelmallista, ja mun elämässä niin on aina. siis tervetuloa jälleen kerran hilpeään seuraani myös tässä kuussa!