IRC-Galleria

oikeasti se on kyllä kitinä, mikä sopii myös hyvin, koska siltä se varmaan aina kuulostaa kun yritän kuulostaa dramaattiselta.

eilen ulla vei minut syömään liian paljon jäätelöä. sitten kävelin sateessa. muuten olin vain kauhean kiireinen koko ajan ja näin paljon ihmisiä.

tänään olen viihdyttänyt itseäni selaamalla galtsun yhteisöjä. jumalauta mistä nuo kaikki hevostytöt ja muut sekopäät oikein tulee? huomaan haluavani ilkeillä KAIKILLE, häiriköidä joka paikassa ja sanoa että hei teissä on jotain pahasti vialla.

ja toivoa parasta.

kuluneena vuorokautena mielialani ovat vaihdelleet kovin. ensin oli hölmistynyt epäusko, sitten vitutti ja lopulta kaikki kääntyi suruksi. sitten taas vitutti. odotan innolla seuraavaa vaihetta. tavallaan toivoisin että se olisi jotain yllättävää. ehkä lempeyttä tai myötätuntoa? tuskinpa.

matka oli hyvä ja ihana, maa omanlaisensa. nyt vähän paha maku suussa, vaikkei se ole ollenkaan matkan vika. tai on, koska sen syyttäminen on helpompaa. mä vihaan sitä kun asiat on vaikeita. ei oo helppoa jos on vaikeaa.
ja mä vihaan sitä, et jos on enemmän, voi menettää enemmän, ja sitä myös, et yksin ei riitä.

mua jänskättää.
tänään olin uimassa ruissalossa, ja oikojalla, ja spykologilla, ja pakkaamassa, ja tyttöjen luona hippoksentiellä, ja lounaalla arkenilla. ja sitten näin monia ihmisiä päivän aikana eri yhteyksissä.
ja huomenna lähden pois muutamaksi hetkeksi, mikä on hauskaa.
ja sitten mietin, että ihmiset ovat aika erilaisia, eikä kaikkia ole mielekästä vertailla keskenään.
ja sitten mä mietin, että olen aika onnellinen, ja että se on aika ihanaa.

mun pyörä oli taas rikki ja siksi korjaamossa, ja luulen, että oli viimeistä kertaa ulkopuolisella korjattavana, koska hei mä en tod halua enää maksaa niin paljon mistään minkä voisin tehdä itsekkin. mut laiskuus se vaan iski taas, vaikka tiesin sen tulevan kalliiksi, eli ehkä se oli ihan oikein mulle. koska sain omani käsiini uuden veroisena vasta tänä aamuna, niin kiitos julia eilisestä pyörä lainasta!

töitä vanhainkodissa jäljellä 2 päivää, sitten se on ohi. sen jälkeen käykin matkani kohti partioleiriä, jippuu. (harmi kun en päässyt koko ajaksi.)

---
ai niin. viimeyönä olin katsomassa kun kuu nousi littoistenjärvellä. se oli iso ja keltainen ja pyöreä. ja vesi oli kylmää.

mä en voi sille mitään että pelkään koko ajan sen tajuavan että mä olen tylsä ja huonoa seuraa ja sitten mun on sitä niin kamala ikävä ettei sille ole määrää. (ehkä tällaisia tunnustuksia ei pitäisi laittaa internettiin?)

olin lyhyellä kesälomamatkalla hämeenlinnassa. se oli hauskaa ja rentouttavaa, mutta asuntomessut ei tod ole mun juttu.

MUN PUHELIN ON RIKKI, ET JOS JOKU YRITTÄÄ SOITTAA, NIIN EN VASTAA, KOSKA EN VOI.

tuosta inhoittavasta teknologisesta takaiskusta johtuen kaiken sopiminen on ollut viime päivinä vaikeaa.

töitä jäljellä enää viisi kokonaista päivää, mahtavaa. vaikka se tarkoittaa rahavirtojen jäätymistä (voi taidan taas kuulsotaa niin kapitalistiselta ja kauhealta!), ei haittaa, koska aikaa on taas muillekin kuin ikävystyneille ikäihmisille.

mistä tulikin mieleeni ---
kun tänään tulin kotiin, oli ovellani kimppu luonnonkukkia.

mulla on töitä, vanhukset on symppiksiä. jippuu.
olen uinut maauimalassa koko kesän useamman kerran viikossa, tunnen itseni urheilijaksi, ja se on outoa.
tänään on ollut muutenkin vähän outo olo, ruoka ei maistu. joko se johtuu jostain mitä söin eilen, tai sitten mulla on perhosia vatsassa vallan muista syistä, mikä voi olla varsin mahdollista, mutta samalla se on ehkä vähän pelottavaa. isot asiat on.

niille, ja muille myös, jotka ovat huomautelleet, etten kirjoita galtsupäivistä kovin usein, voin kertoa, että aloitin kesän alussa manuaalisen sarjakuvablogin (elikkäs puolijulkisen kuvapäiväkirjan). ehkä saatte lukea sitä sitten joskus. sen kannessa on rumia ruskeita kiiltokuvakissoja. <3.

inhottavaa että on jo torstai. tälläkään vikolla juuri mitään en ole saanut aikaan. no, ei kai kuulukkaan jos yrittää sairastaa mutta silti. siskon lakkiaiset lähestyy uhkaavasti. olen yhä kesätyötön, kappas keppana ei asiat etene jos niiden eteen ei mitään tee. keskustelin tänään ystäväni kanssa, jonka mielestä jos elämästäni tehtäisiin tv-sarja olisi päähenkilöä ehdottomasti näyteltävä petteri summanen, koska muuten mikään ei olisi uskottavaa tai hauskaa (ilmeisesti elämäni olisi vain vaivaannuttavaa). loppukevennykseksi voin kertoa synkän salaisuuden. tänään lähdin kaupungille vaikka ylä- ja alahampaani olivat yhä yhdistetty kumilenkein. irrotin ne vaivihkaa pyöräillessäni, ja tiputin maahan. olen roskaajaluonnontuhoajapahaihminen.

tänään hain antibiootteja. päiväni alkoi aikaisin aamulla, kun sain ajan terveydenhoitajalle, joka lähetti minut laboratorioon verikokeisiin, ja sieltä yrmeälle lääkärille iltapäivällä. söin tottisalmessa sekä aamupalan, jäätelön että lounaan. jäätelötauolla meinasin mennä istumaan mukavalle aurinkoiselle kivelle, mutta huomasin sen olevan äitiysneuvolan oven edessä, ja sitten mietin, etten ehkä halua suotta leimautua odottavaksi äidiksi, joten en istunut siinä sittenkään. olin tänään myös oikojalla ja psykologilla, eli nyt pitäisi olla tyttö kiireestä kantapäähän läpikotaisin tarkastettu. mun suussa on uusia kumilenkkejä, ja mua mietityttää, kuolaankohan nyt enemmän kuin ennen. mietin myös, ettei kuolaaminen ehkä ole kovinkaan naisellista tai kaunista. toivon, etten ole kipeä enää kauan ja että napit vaikuttavat positiivisesti olotilaani, näin tuskallisen tietoinen en ole ollut hengityselimistöstäni ehkä koskaan, jos oikein muistan. myös voin kertoa jännittäväni veljen konfista ja siskon lakkiaisia. sukujuhlat on kivoja, mutta oivoivoi, kyllä niitä joutuu murehtimaankin etukäteen. onneksi ei ole jitse uhlakalu, niin ei tarvitse näyttää niin erityisen kauniilta.