IRC-Galleria

Eilinen on onneksi ohi! Ei yhtikäs jännittänyt koko arviointikeskustelu etukäteen, mutta olikin tiukka täti se näytönarvioija...huhhuh....Olisi pitänyt sitä ja tätä keskustella ja osoittaa, kun ei työssä pysty näyttämään...blaablaa...missä välissä vanhainkodissa keskustelet, kun kellot soi koko ajan?! Sanoinkin, että eiköhän kuitenkin asukkaiden hyvinvointi ole ensisijainen ja sitten vasta näyttöön liittyvät asiat, no onnelisesti ohi ja olen tosi ylpeä itsestäni, että tämän osion sain kunnialla ja kolmosella (jopa) läpi. Oli niin vaikea ja vieras alue alunperin; en nukkunut viikkoon ennen harjoittelujaksoa, niin paljon pelotti! Mutta hyvä minä!!! nyt saatan jopa ajatella työtä vanhustenkin parissa, kiitos mahtavalle vanhainkodin henkilökunnalle!!! Taidan viedä kakun ensi viikolla, kun aloitan naapurissa kuntoutuksen jakson kehitysvammaisten aikuisten ryhmäkodissa; vähän tutumpaa toimintaa, tosin lasten puolelta, mutta kuitenkin tietoa tältä saralta enemmän kuin oli vanhuksista.

Nyt taas tuntuu, että opiskelu menee kuitenkin ihan mukavasti eteenpäin syksyn sateista huolimatta!!