Vaikene! ÄLÄ!
'Pimeää he rakastavat. Pimeää, yksin pimeää'
Pimeään he kätkeytyvät, muistamatta nimeään.
Kuiskii äänet kuolonyössä.
Viikatemies on jälleen työssä.
Kellä on puukko, kenellä saha
tuska ja ahdistus niihin tekoihin ajaa.
Viiltää.
Syvälle.
Polttaa.
Tuntuu hyvälle.
Tuska.
'Kipua he tunnustaa, kipua.'
'Rakkautta karttaa, kuin elämänvipua.'
Ei ole vaiti, älä sano mitään!
Koska sinä et voi tietää, et käynyt missään!!
Kävinpäs. Kuoleman kartanossa, monta vuotta.
Itkin suotta, tartuin puukkoon tuon tuosta.
Ja palelin. Ja rukoilin. Ja koitin kaikkeni!!!
Joten älä sano: 'vaikene'.
Anna minun puhua.
Vuosien tultua, mentyä mieleen palaa.
Ei elämää voi elää Jumalalta salaa.
Kaikki on selvää kuin kirkas aurinko aamuinen.