Vuodatus
Häpeän myöntää, olen hirvittävä.
Lepattelen kuin lepakko.
Yön pimeimmällä hetkellä.
Huuda, Stam1na, huuda,
sillä minä olen mykkä.
Mikä on ikiomaa? Mikä kestävää?
Mikä on turvakaupunki, jossa saa elää?
Iva se on joka hallitsee.
Tyttönen, tyttöniekka, nokkelako olet?
Suru se on, joka tekee kipeää.
Että menetti niin monta rakasta.
Että sai niin paljon rakkautta.
Vaan heitti pois, kuin saastaisen vaatteen.
Adagio, sielun sävel, Albinonilta.
Herttarouva, pikkuinen terhakka tyttönen.
Mennyt taivaaseen jo, minun enkelini.
Tilannetajua vaatii, ettei järkytystään esiin tuo.
"Vedä tuo kyrpä sisääs."
Minulla kaiketi ei ole sitä.
Sanahaarukka etsii lihaa.
Tahtoo nakella kimpaleet koirille.
Helmet sikojen eteen.
Vuodatukseni sekaan pullo viiniä.
Ylpeä jokaisesta hengenvedosta.
Ylpeä kuolemaan saakka.
Lähimmäisen taakka.
Sillä sitä Herra vihaa.
Satutettu. Kukapa ei olisi?
Iva, haureus, järjestelmä.
Olet ihminen, jos teet työtä.
Olet kelpo ihminen, jos menestyt.
Ei sovi muottiin.
Kamelikin menee neulansilmästä,
jos minä lasken varpaat yhteen,
ja saan tulokseksi 12.
Syleile, syleile riettaus.
Minä elän jo toista elämää.>