Sitä rakentaa pienen, hauraan onnen, joka pysyy elossa pelkällä tekohengityksellä, koska resursseja mihinkään muuhun ei yksinkertaisesti ole, sillä joku on vienyt ne. Ja sitä elää huijaten itseään että kaikki on hyvin, ja sitä osittain jopa uskoo siihen harhakuvaan ja antaa elämän vaan pikku hiljaa viedä johonkin eikä oikein tunne mitään erikoista. Ja sitten se resurssien viejä iskee taas, tekee sellasen täsmäiskun, joka hajottaa hauraan teko-onnen, ja katoaa jonnekin tuhansien kasvottomien joukkoon, ja sitä jää seisomaan satojen rikottujen lasien keskelle ja imemään myrkkyä siitä ainoasta jutusta mitä on toiselta ikinä saanu - tupakasta.