IRC-Galleria

illan hiljaa viiletessä rakastan sua vielä,
valosta on aavistus ja lupaus aamunkoin,
en kaiken tämän keskellä kai muusta enää tiedä,
rakastan sua vielä, rakastan niin kauan kuin mä voin.

tiputtelen esineitä matkan varrelle
että löytäisin takaisin
mut joku tuntuu keräilevän ne ennen kuin palaan,
harhailen ja ostan tuhat tyhjää arpaa.

heihei mutsi, mä en oo syöny mun lääkkeitä.

after all this time, this pain, these betrayals and these dark moments of insanity, you come right back to me, and i just forgive and forget, as if nothing ever happened and you never hurt me in any way. and i feel so damn ashamed, but i can't help myself because i love you more than anything in this crazy world.

whenever you hold him,
please, do it carefully,
because you're holding
my world.

Sitä rakentaa pienen, hauraan onnen, joka pysyy elossa pelkällä tekohengityksellä, koska resursseja mihinkään muuhun ei yksinkertaisesti ole, sillä joku on vienyt ne. Ja sitä elää huijaten itseään että kaikki on hyvin, ja sitä osittain jopa uskoo siihen harhakuvaan ja antaa elämän vaan pikku hiljaa viedä johonkin eikä oikein tunne mitään erikoista. Ja sitten se resurssien viejä iskee taas, tekee sellasen täsmäiskun, joka hajottaa hauraan teko-onnen, ja katoaa jonnekin tuhansien kasvottomien joukkoon, ja sitä jää seisomaan satojen rikottujen lasien keskelle ja imemään myrkkyä siitä ainoasta jutusta mitä on toiselta ikinä saanu - tupakasta.

where have you gone?

i'm doing things, working like crazy, just to forget you,
but how on earth could i forget when you're in my
dreams night after night?