IRC-Galleria

Nousen ylös viisitoista minuuttia ennen tavanomaista nukkumaanmenoaikaani. Elimistöni aloittaa heti vastahyökkäyksen oletettua elämäntapamuutosta vastaan, josta seuraa hirvittävä päänsärky, väsymys ja kammottava pahoinvointi. Siitä huolimatta lähden matkaan noin puoli viisi pilvisenä elokuun aamuna, tarkoitukseni suunnata kohti eteläistä Suomea etsimään uusia kokemuksia.

Perheeni on vuokrannut järvenrantamökin läheltä Nokian kaupunkia. Itse en mökkeilystä juuri erityisemmin innostu, mutta puolen tunnin ajomatka Tampereelle ja muutenkin erinomaiset kulkuyhteydet houkuttavat sen verran, että matkaan on vain lähdettävä. Suunnitelmissa on nähdä kavereitani ympäri Suomea ja tehdä samalla eräänlainen kulttuurillinen kiertomatkatyyppinen Etelä-Suomen isoihin kaupunkeihin. Matkan pääkohteet ovat Pori, Tampere ja Helsinki. Turku pitää hallussaan tarkoin harkittua varasijaa ja Nokialla nyt tulee käytyä kuitenkin. Kuljetuksen hoitavat Valtion Rautatiet.

Perille saavuttuani järkytys on suuri: mökki on kuin jostain vitsisarjakuvasta! Harvinaisen ränsistynyt röttelö, jossa pistorasioita on lähinnä muutama, eikä vesikään tule sisään –
ei ainakaan hanasta. Taloa on hoidettu todella huonosti edellisten asukkaiden jäljiltä ja asettautuminen alkaa siivouksella. Omistajien täytyy olla joko todellisia boheemeja tai sitten täydellisiä lahopäitä. Mökin sijainti on kuitenkin varsin kaunis: aivan veden äärellä, pienen mäen päällä. Pihaa koristavat koivut ja muut lehtipuut. Rannassa on laituri ja vene valmiina vesille.

Asetun taloksi saunamökkiin. Se sijaitsee aivan veden tuntumassa, niin lähellä, että mökin kaiteiden yli voi purukumin sylkäistä veteen. Mökissä on saunan ja pesutuvan lisäksi tilava huone, jossa on kolme sänkyä. Pelkkää laiskuuttani valitsen niistä kaikkein kapeimman, kerrossänkyjen kanssa väsynyt mieleni ei halaja päästä kamppailemaan. Sänky on nopeasti viritetty tarpeellinen elintila raivattu. Lopuksi asennan vihreän arkun päälle viimeisen linkkini järjestäytyneeseen, kaupunkilaistuneeseen tietoyhteiskuntaan: kannettavan tietokoneen kaiutinjärjestelmineen. Nettiyhteyttä ei tosin ole, kasa mökki-teemaisia kauhuelokuvia kylläkin. Tällaisessa paikassa Evil Dead todella maistuukin.

Minulla itselläni ei mökeillä aika kulu, varsinkaan muiden ihmisten kanssa. On hirvittävän hankalaa keksiä rakentavaa tekemistä koko pitkän päivän puhteeksi. Tosi asiassa päivä kuitenkin voidaan laittaa poikki jo puolesta, sillä kuuden-seitsemän aikaa tulee aloittaa jo saunan lämmitys. Se homma taas on minun juttuni. Onnekseni olen suunnitellut itselleni erinomaisen aikataulun, jonka mukaan minun ei tarvitse viettää paikoillani ainuttakaan kokonaista päivää. Maanantaina saavun paikalle, tiistaina matkaan Poriin, keskiviikkona Tampereelle, torstaina on vuorossa Nokia ja matkan finaali koittaa perjantaina pääkaupungissamme Helsingissä. Lauantaiaamuna lähtee matka kohti Oulua ja viimeisten hengenvetojen kaltaisia päiviä ennen abivuoden alkua. Kokemuksentäyteinen reissu – sopii minulle!

Täytyy sanoa, että tällainen elämä on minua varten: päivät elämäntäyteisissä suurkaupungeissa kaikkine viihdykkeineen ja illat luonnon helmassa järven rannalla saunaa lämmitellen, uiden ja ruokaa grillaten. Suurta ja vehreää, punaista ja vihreää, ihminen ja luonto – kai kerran ovat yhtä! Mitä muuta ihminen voisi pyytääkään? Illan päätteeksi on hankala sanoa, minkä osan päivästä olisi halunnut säilyttää ja minkä jättää pois. Sen kysyminen vaatisi paluuta 1930-luvulle, jolloin ihmisillä ei ollut vaihtoehtoja. Tänä päivänä onneksi vielä saa nauttia elämän ja Suomen upean kesän monimuotoisuudesta kaikessa upeudessaan, aina kaupunkien urbaanista sykkeestä järven rannan luonnonläheiseen elämään!

Elokuinen loppukesän yö on täynnä eksotiikkaa. Ilma on viileä ja järven vesi lämmintä. Taivas on musta ja ensimmäistä kertaa monen kuukauteen tähtien miljoonia vuosia vanha valo tavoittaa silmäparit. Kaikkein upein on kuitenkin korkealla hehkuva kirkkaan keltainen täysikuu, jonka kajossa veden tyynet virtaukset saavan ylimaallisen vivahteen. On hengellinen kokemus sukeltaa yönmustaan veteen ja antaa vesipisaroiden kimmeltää kuunvalossa. Jotain tällaista on ehkä se elämän subjektiivinen ainutkertaisuus, jota romantiikan pyhä oppi kehottaa meitä ihannoimaan...

Tällainen loma todella piristi minua. Nyt olen taas montaa kokemusta rikkaampana ehdottoman valmis ja innokas viimeiseen todelliseen spurttiin, jonka lukioaikani vielä vaatii. Täältä tullaan, yliopisto! Lukion loppulaskenta alkaa nyt!