IRC-Galleria

Näen ilman jäähtyvän.

Usva tulvii aamuisin sakeana kotirantamme takaa. Auringon painuessa mailleen on jo varaa odottaa veden jäätyvän, ja elämän pikkuhiljaa katoavan ympäriltämme. Kylmä pohjoistuuli pieksii kesän hellimää ihoa ja nipistelee ikävästi kylmään tottumattomia sormia. Puut ovat jo alkaneet varautumaan talveen ja ensimmäiset lehtisateet hellivät jo kaikkein onnekkaimpia kulkijoita.

Sairaus, stressi ja apatia ovat kaikkialla läsnä. Ihmiset ympärillämme murtautuvat pian ulos kesän vapautuneisuudesta ja alkavat etsiä ongelmiaan: niinhän kaikki tekevät, eikä kukaan halua jäädä omastaan paitsi. Kuoleman vuodenaikaan ei sovi olla liian iloinen. Silloin tuntisi itsensä liian oudoksi.

Kylmenevät ilmat ja pakkasten ensilaukaukset jättäisivät ihmisolennon mielellään koloonsa nukkumaan - mikäs sen mukavampaa kuin lämmin peitto ja villasukat? Kuuma kahvi ja nisupulla kotiin tullessa, ja illalla monta tuntia huonoa massaviihdettä kanavien täydeltä. Ehkä jokin hyvä kirja saisi tuntemaan älykkääksi ennen nukkumaanmenoa... tai Aku Ankka. Pitäisikö tuntea itsensä huonoksi ihmiseksi, vai onko tämä kaikki luvallista?

Iltojen pimetessä synkkenee myös mieli. Mitä minäkään muka kesällä tein, josta voin olla enää tyytyväinen? Sehän kuolee luonnon mukana. Ajatukset omasta riittämättömyydestä monille tyypillisen arjen alkukankeuden jäljiltä pudottavat itsetuntoa ja ainainen työ ilman huvia tylsistyttää. Entä vaivaako yksinäisyys? Ketä ei, vaikka samoja kavereita näkisi vähintään yhtä paljon kuin ennenkin. Muiden ihmisten ongelmat luovat lisää ongelmia. Loppuuko tämä kaikki jouluna?

Kaiken karun keskellä on nähtävillä jotain kaunista ja ainutlaatuista. Auringon viileät säteet ruskalehtien hautaamalle tielle, pakkasen jäljiltä kimmeltävät ruohot ja yöpakkasten aikainen saunahetki ovat asioita, joita haluaa kokea uudelleen ja uudelleen joka ainoa vuosi. Se riippuu vain siitä, haluaako sitä itse asiassa nähdäkään - pilaisiko jokin kaunis lahjakkaasti alkaneen syksyni?

Hyvää syksyä kaikille!

Päivä valkenee kannaltani varsin utuisena. Nenä vuotaa ja kurkuun on mennyt jokin piikkiharjan tapainen. Päässä jomottaa niin kuin siinä aspiriinimainoksessa. Jumalauta: terveys ei sitten kestänyt kuin kaksi viikkoa arkea? Toisaalta olo olisi ihan virkeä - ainakin sen puolesta, että nukkuminen osoittautuu mahdottomaksi tässä olotilassa. Kai sitä on kotiin jäätävä, ei tässä kunnossa mitään oppisikaan - - -

***

Pekingin olympialaiset loppuivat eilen. Olo pääsi kieltämättä haikeaksi, kun olympiatuli heitti viimeiset säteensä satatuhatpäiseen yleisöönsä ja kun olympiahymni raikasi viimeisen kerran. Kiina onnistui kaikista ennakkoluuloista huolimatta järjestämään huikean hienot urheilujuhlat, jotka tulevat jäämään olympiadin kesäkisojen historiaan kaikkien aikojen hienoimpina. Ja paitsi että Kiina piti pintansa järjestäjä, se myös näytti, kuka urheilumaailmassa tällä hetkellä määrää. Jenkkien kiistaton tappio sai aikaan vahingoniloisia fiiliksiä.

***

Olin yksi niistä harvoista, jotka sattuivat olemaan vielä valveilla lauantaiyönä kello 02:30. Niinpä minulla oli elämäni tilaisuus harrastaa itäsaksalaista turismia TV:tä hyväksikäyttäen, kun Olympialaisten päätöslaji maratooni Pekingin upean kaupungin ympäri lähti käyntiin. Ja täytyy sanoa, että rakastuin kaupunkiin kuin lapsi colajuomaan. Kaikki se, mitä olen kaupungista netissä tai uutiskuvissa tätä ennen nähnyt, ei tuntunut enää miltään verrattuna tähän reaaliaikaisen kaupunkikierrokseen, joka johdatteli suomalaisen yökukkujan aina Taivaallisen rauhan aukiolta Kansallisstadionille asti. Kiinalainen arkkitehtuuri, suurkaupungin urbaani syke ja historialliset maamerkit liittyvät saumatta yhteen tässä kaupungissa, jonne on ainakin kerran elämässä päästävä!

***

Joku neropatti oli keksinyt mennä blogiini arvostelemaan erilaisuutta käsittelevää tekstiäni. Anonyyminä esiintyneen kirjoittajan mielestä tekstissä peräänkuuluttamani luonnollisuus on "vitun rumien ihmisten keksimä käsite, jolla he saavat kasvatettua huonontunutta itsetuntoa." Taitaa jollakulla toisella olla vielä tekemistä sen itsetunnon kanssa, jos sitä tarvitsee toisia haukkua korostaakseen omaa paremmuuttaan... Olisi oikeastaan helpompi leimata kyseinen viesti pelkäksi provoksi, ellen tietäisi, että moisia aivovammaisia ääliöitä on itse asiassa enemmän kuin uskoisikaan. Loppujen lopuksi taisin osua aikalailla asian ytimeen.

***

Niinpä niin.

Muistan kun tulin joskus katsoneeksi elokuvan nimeltä S1M0NE. Siinä Al Pacinon esittämä, masentunut taide-elokuvaohjaaja Viktor Taransky (mikä erinomainen nimivaannös!) kyllästyy oikutteleviin näyttelijätähtösiin, ja päättää ratkaista asian tavalla, joka tuolloin tuntui kaukaa haetulta: hän loi nörttiystävänsä supertietokoneen avulla upean virtuaalisen näyttelijätären, jolla oli paitsi ulkonäköä, myös näyttelijäntaitoja, ja joka pysyi ohjaajansa täydellisessä kontrollissa. Näyttelijä nosti Taranskyn jälleen elokuvataivaalle, mutta sai lisäksi aikaan melkoisen härdellin uuden, Simoneksi ristityn näyttelijän ympärille. Kun Taransky oli salannut näyttelijänsä henkilöllisyyden mitä mielikuvituksellisimmin keinoin tarpeeksi kauan, ei kukaan enää voinutkaan uskoa totuutta täysin virtuaalisesta näyttelijätärestä!

Elokuva herätti tuolloin vielä nuoren koulupojan päässä varsin mielenkiintoisia ajatusleikkejä siitä, mitä tapahtuisi jos tuollainen tapahtuisi oikeasti. Elokuva valmistui vuonna 2002, jolloin tietokonetekniikan tulevaisuutta oli helppo ylimitoittaa. Enpä olisi uskonut vuonna 2008, että näen jotain tulen näkemään jotain sen kaltaista, mitä elokuvafoorumin linkki youtubeen lupaili -.

Emily on kaunis nainen. Hän istuu tuolissaan ja esittelee uutta animaatiotekniikkaa kaikessa rauhassa. Sitä sitten miettii, että mitähän hauskaa tässä on, kunnes katsahtaa sivun reunaa. Herranen aika! Tämä nainenhan on animaatiohahmo! Hän ei ole oikea - häntä ei ole olemassakaan. (Katso itse ja ihmettele: http://www.youtube.com/watch?v=7xVELyPvYsU)

Teknologia on siis jälleen kerran tullut siihen pisteeseen, että scifi on menettänyt merkityksensä taas yhdeltä kantilta. Nykyään on siis ihan oikeasti mahdollista tehdä täysin realistisen näköisiä ihmishahmoja täysin digitaalisesti ilman, että niitä juuri erottaa aidoista ihmisistä. Tätä uutta tekniikkaa lupaillaan jo James Cameronin (Terminator, Titanic) uuteen Avatar -elokuvaan, ja muutenkin on helppo kuvitella, että elokuvamaailma on tekniikasta erittäin kiinnostunut. Tulevaisuus näyttää siis erinomaisen valoisalta, mutta myös synkkiä pilviä utopian ympärille mielessä kasaantuu.

Täysin uskottavien animaatiohahmojen luominen saattaisi avata mahdollisuuksia jo kauan sitten kuolleiden ihmisten täydelliseen restauroimiseen. Muutaman vuoden kuluttua saattaisimme nähdä esimerkiksi Elviksen laulavan duettoa Britney Spearsin kanssa tai John Lennonin yrittävän vikitellä Greta Garboa. Huhut Mannerheimin homoseksuaalisuudesta saisivat uutta pontta, kun Uralin perhonen julkaistaisiin digianimaationa. Karismaattisten miesnäyttelijöiden vähyys ei olisi enää ongelma, kun Humphrey Bogart, Clark Gable ja Marlon Brando tähdittäisivät uutuusdraamoja samanlaisina kuin parhaimpina päivinään. Eikä populäärikulttuurin suurimmaksi hankkeeksi osoittautuva The Beatles -elokuva olisi enää näyttelijöistä kiinni.

Entä miten käy näyttelijöiden? Katoavatko "rumat" näyttelijät joskus kokonaan pikseliverhon taakse? Toisaalta kenenkään ei pidä enää pelätä näyttänsä liian lihavalta, pitkältä tai lyhyeltä, kun kuvaa on mahdollista muokata tarpeeksi ideaaliksi näyttelijän ruumiinrakenteeseen katsomatta. Jo nyt hieman vinksahtaneita rooli- ja kauneusmalleja suoltava elokuvateollisuus saisi kerralla käyttöönsä erinomaisen rotupuhdistuksen, jolloin kaikki ei-toivotut piirteet on helppo leikata pois.

Kenellä on sitten oikeus päättää, miltä ihmisten on näyttettävä? On helppo ajatella, miten paljon esimerkiksi Disney-studio haluaa vaikuttaa yhtiönsä elokuvien roolihahmojen ulkonäköön. Indie-tekijät tuskin aivan heti pääsevät tähän tekniikaan käsiksi, joten heidän elokuviensa henkilöt alkavat näyttää lähinnä vankilasta karanneilta hirviöiltä. Kauneusihanteiden ja todellisuuteen raja repeää kilometrien pituisiksi railoiksi. Mielivaltainen erilaisuuden korostaminen ja viha kaikkea erilaista kohtaan nousee uuteen potenssiin.

Onko käsite "luonnollisuus" muuttuva synonyymiksi sanalle "ruma"? Tänä päivänä se tarkoittaa lähinnä samaa kuin "epätäydellinen". Toive olla jotain aivan muuta pystytään viimein realisoimaan ainakin valkokankaille. Onko siinä kaikkein kirkkain mahdollinen tulevaisuus?

Aikana, jona luonnollisuus on kortilla, on mukava muistaa, etteivät ulkonäön aiheuttamat paineet sido ainakaan vielä teatteria. Minulla, seitsemäntoistavuotiaalla lukiolaisella, on nyt mahdollisuus näytellä ranskalaista EU-liikemiestä Haukiputaan Nurkkanäyttämön uudessa näytelmässä. Lihava mies voi näytellä langanlaihaa punkkaria, mutta silti saada nimensä lehtiin. Keskiaikaisen Italian ruhtinaalla voi olla silmälasit. Sanataidetta harrastavan neidon rakastajaa voi näytellä lukiolaistyttö. Ennakkoluulottomuus ulkonäköä kohtaan on asia, jota teatterin puolella harrastetaan paljon, mutta silti ihmiset mieltävät teatterin jollain tavalla elokuvia aidommaksi. Onko siis lopultakin niin, että oikea ihminen on kaikesta huolimatta aidompi, kuin mitä ideaali-ihminen koskaan?

Sitä kelpaa kyllä miettiä.

PS. Monet ovat sitä mieltä, että rumuus ja viisaus käyvät käsikädessä. John McCainin täytynee olla tämän säännön vahvistava poikkeus.

Vitun maailma pyörii vitun ympyrää. Vitun ihmiset leikkii vitun tärkeitä ja luulee vittu olevansa jotain vitun mahtavaa kun omistaa vitun ison talon ja vitun hienon auton. Mitä vittuja ne luulee olevansa? Joka vitun lauantai tulee joka vitun kadunkulmassa vastaan joku vitun juoppo jolla ei oo vittu ikääkään ku jotain 15 vitun vuotta korkeintaan. Mut ne on vitun kovii. Kyllä vittu kelpaa kavereille kehuskella niin vitusti. Ei saa olla vittu yhtään erilainen tai vitun massa rankaisee vitun kovaa. Pitäs olla joku vitun kova (muka vittu joku rokkari) että elämästä tulis muka vittu jotain. Ei saa vittu olla oma vitun ittensäkään vaan pitää olla vitun täydellinen ja vitun tunteeton, vitunmoinen kovanaama että ansaitsee jonku vitun arvon - saa vittu edes elää. "Vittuun todellisuus" on päivän vitun trendi. Vitun paljo helpompi elää vitun kovaa kuin vittu ajatella mitä tekee. Vitun varmasti kuolema tulee varhain, mutta ei vittu välitetä. Ollaan vitun kovia, jes ja vittu päälle. Rakastetaan niitä vitun rooleja niin ei tuu jotain vitun ihmisiä ikävä. Vitut ihmisistä - roolit vittu elää. Olen vitun kovis, jee ja vihaan vittu maailmaa.

Eikö ne vittu kestä elämää? Onko tämä vitun maailma tosiaan niin vitun paha paikka ettei siitä vittu voi selvitä hokematta koko ajan "vittu"?

***

Milloin alkaisi olla aika herätä todellisuuteen?

Hmm... Kerta kiellon päälle.

OSIO 1 - Rehellisyys:

Onko sinusta koskaan tuntunut siltä, että koko maailma kaatuisi päällesi?
♥ Joka helvetin päivä.
Onko ollut aikoja, jolloin olet ajatellut, ettei sinulla ole merkitystä?
♥ Siinä ne eivät ole vielä onnistuneet.
Uskotko itseesi?
♥ Tässähän minä olen.
Kadutko mitään?
♥ En mitään.
Mikä auttaa sinua selviytymään mahdollisista suruista?
♥ Ystävät armahat.
Jos tietäisit, että sinulla olisi vain vähän elinaikaa jäljellä, mitä tekisit ennen kuolemaasi?
♥ Kirjoittaisin mielettömän manifestin, jossa kehottaisin kaikkia maailman työläisiä ryhtymään vallankumoukseen :)
Tiedätkö keneen voit todella luottaa?
♥ Tiedän minä.
Jos ihmissuhteesi eivät toimisi haluamallasi tavalla, yrittäisitkö löytää ratkaisut ongelmiin vai luovuttaisitko?
♥ Ratkaisua yritän löytää. Olen kiintyvää sorttia, vaikka se tuottaisi minulle kovempaa tuskaa kuin luovuttaminen.


OSIO 2 - Onnellisuus:

Nimeä muutama asia, jotka tekevät sinut todella onnelliseksi.
♥ Vapaus, veljeys ja tasa-arvo
Yleisesti ottaen, pidätkö itseäsi onnellisena ihmisenä?
♥ Kyllä.
Jos saisit vaihtaa paikkaa kenen kanssa vaan, vaihtaisitko?
♥ Hmm... en.
Luotatko vaistoihisi?
♥ Aina!
Minkä sanoisit olevan paras ominaisuutesi?
♥ Kykenen monipuoliseen ja syvälliseen pohdintaan.


OSIO 3 - Yleiset:

Antaisitko toisen mahdollisuuden ihmiselle, joka on pettänyt?
♥ En ikinä.
Uskotko ihmisiä, kun he sanovat, että "asioiden on tarkoitus tapahtua"?
♥ En. Ihminen luo itse oman kohtalonsa.
Kuvittele tämä: Olet eksyksissä jossain ja sinulla on kännykkä, jolla voit soittaa ja pyytää jotain hakemaan sinut, kello on 03.00... Kenelle soittaisit ilman epäröintiä?
♥ Tietylle kaverille, joka ehkä avittaisi minut sivistyksen pariin.
Toivoisitko elämäsi olevan erilaista nykyiseen verrattuna?
♥ Joiltain osin kyllä.


MITÄ TEIT:

5 minuuttia sitten? ♥ Olin kai tässä näin.
30 minuuttia sitten? ♥ Katselin olympialaisia.
tunti sitten? ♥ söin muistaakseni jotain.
vuorokausi sitten? ♥ Tein matikan läksyjä


MILLOIN VIIMEKSI:

söit? ♥ ^
joit? ♥ Samalla.
nukuit? ♥ Yöllä.
halasit samaa sukupuolta olevaa henkilöä? ♥ Siitä on aikaa... Olikohan päättäreissä :P
lähetit tekstiviestin? ♥ Eilen yöllä.
soitit jollekin? ♥ Kaverille viime perjantaina.
joku soitti sinulle? ♥ Ystäväni edeltävänä sunnuntaina (puhuttiin sitten pari tuntia)
nauroit? ♥ Päivällä
itkit? ♥ Katselin Elefanttimiehen pari viikkoa sitten.
silitit jotain eläintä? ♥ Kissaa joskus
Hämmennyit? ♥ Nyt.
Surit? ♥ Maailman menoa tulee surettua joka päivä.
Itkit ilosta? ♥ Toissa yönä näin unta...
Itkenyt jonkun eläimen takia? ♥ En ole itkenyt.


VIHA:

Keneltä haluaisit pyytää anteeksi ja miksi?
♥ Minulla ei ole syytä pyytää anteeksi keneltäkään.
Mikä saa sinut raivostumaan?
♥ "En tiiä" -vastaukset.
Oletko ikinä lyönyt ketään?
♥ Joo... Sauli muistaa sen vieläkin :P
Oletko mustasukkainen?
♥ Onko minulla syytä?
Oletko ikinä toivonut kenenkään kuolemaa?
♥ Olen.
Mitä tai ketä vihaat?
♥ Ainakin kahta ihmistä.

AHNEUS/YLPEYS:

Oletko koskaan syyllistynyt rikokseen?
♥ Öhöm.
Itsekkäin tekosi ?
♥ Samperin tyhmä kysymys.

HIMO:

Missä kulkee pettämisen raja?
♥ Tuolla Tiibetissä kai se nyt on.
Oletko himoinnut kaverin kumppania?
♥ En.
Mitä himoitset?
♥ Nyt tekis mieli pitsaa :)
Mitä mieltä olet yhden illan jutuista?
♥ Hyväksyttävää siinä missä muutkin, kunhan eivät vain loukkaa ketään.


VALHEELLISUUS:

Oletko lukenut toisen päiväkirjaa? tai tekstiviestejä?
♥ En kai.
Mitä teet jos kuulet ystäväsi kumppanin pettävän häntä?
♥ En uskalla edes kuvitella.
Teko jota et uskaltanut tunnustaa äidillesi kuin vasta vanhempana?
♥ Lähden siitä, että elän omaa elämääni, enkä ole tilivelvollinen kenellekään. En edes äitilleni.
Kutsuisitko hautajaisiin sen henkilön, joka on eniten vaikuttanut elämääsi?
♥ Jos hän on elossa.
Soittaisitko häissäsi kappaletta, jota viimeisimpänä kuuntelit?
♥ Bob Dylanin "Blowing in the wind"? Miksi ei.
Menisitkö naimisiin sen henkilön kanssa, ketä ajattelit ensimmäisenä herätessäsi tänään?
♥ No en.
Kertoisitko suurimman salaisuutesi henkilölle, jota halasit viimeksi?
♥ Hmm... Kyllä.
Laittaisitko koulukuvaasi samat vaatteet jotka sinulla on nyt päälläsi?
♥ En taitaisi.
Söisitkö koko loppuelämäsi ruokaa, mitä viimeisimpänä söit?
♥ Jos olisi pakko, kyllä.
Laulaisitko karaokessa kappaletta, jota viimeisimpänä lauloit?
♥ My way! Odotan sitä.
Löisitkö henkilöä, jonka takia viimeksi itkit?
♥ Hän ei ansaitse edes sitä.

SOSIAALISUUS

Onko sinulla seurustelukumppania?
♥ Ei.
Haluisitko, jos ei ole?
♥ Tietenkin.
Onko sinulla parasta ystävää?
♥ Noei
Onko sinulla monia hyviä ystäviä?
♥ On on.
Entä kavereita?
♥ Totta kai.
Onko sinulla vastakkaista sukupuolta edustavaa kaveria/ystävää?
♥ Suurin osa.
Oletko lesbo, homo, bi, transu vai hetero?
♥ Hetero.
Onko sinua koskaan kiusattu?
♥ On.
Onko sinulla lemmikkejä?
♥ Typerä kysymys.
Haluaisitko pikkuveljen tai -siskon?
♥ Ei kyllä tämä riittää.
Oletko usein stressaantunut/jännittynyt jostain?
♥ Usein.
Rakastatko perhettäsi ja ystäviäsi?
♥ ...niin kuin itseäni", toki :]
Pidätkö itsestäsi?
♥ En erityisemmin. Mutta en haluaisi olla kukaan muukaan.
Tuntuuko usein, ettei enää jaksa?
♥ Ei. Olen sitkeä elämään (vahinko, eikö vain?)
Rakastatko elämääsi ja tapaasi, jolla elät sitä?
♥ Pakko. Elämää ei voi olla rakastamatta, vaikka se paikoin onkin vähän ikävää.
Oletko ihastunut?
♥ -
Moneenko ihmiseen?
♥ Joo tietenkin.

NÄÄ ON JOSSAI AIKASEMMASSAKI TÄLLÄSES, MUT IHAN SAMA :

1. Mitä lukee ensimmäisessä tekstiviestissäsi? ♥ "Luokattoman halvat puhelut menivät eilen."
2. Kenen sängyssä nukuit viime yön? ♥ Omassani.
3. Minkä värinen paita sinulla on nyt? ♥ Musta.
4. Lempielokuva? ♥ Brokeback mountain, Elefanttimies, Tahraton mieli, Andalusialainen koira
5. Sano yksi asia jota teet joka päivä? ♥ Syön, nukun ja luen jotain.
6. Paljonko sulla on rahaa tällä hetkellä? ♥ Ei senttiäkään.
7. Lempiurheilulajisi? ♥ Kuntosalilla on kivaa ja uida tykkään.
8. Mitä et malta odottaa? ♥ Huomista.
10. Haittaisiko sinua jos ystäväsi rupeaisi seurustelemaan ex-tyttö/poikaystäväsi kanssa? ♥ Pitäkööt. Sääliksi vaan käy ystävääni.

VIIMEISIN

11. Henkilö jonka näit? ♥ Taisi olla Ville.
12. Henkilö jonka kanssa puhuit puhelimessa? ♥ Piian.
13. Henkilö jota halasit? ♥ Iida.
14. Henkilö jonka kanssa tekstailit? ♥ Piia.
15. Kappale jonka kuuntelit? ♥ Bob Dylan - Blowing in the wind.

TÄNÄÄN

16. Mitä teet nyt? ♥ Tätä ihmeen kyselyä... Voi herra jee.
17. Mitä teet myöhemmin? ♥ Olympialaisia!
18. Mitä olet tehnyt tänään? ♥ En yhtään mitään. Sivistänyt itseäni ja soittanut bassoa ja kitaraa. Ja laulanut.
19. Mitä sulla on päällä? ♥ Paita ja verkkarit. En ole pinnallinen.
20. Mitä olet syönyt tänään? ♥ Jotain makaroonijuttua.
21. Millainen päivä huomenna? ♥ Sateinen.
22. Mitä suunnitelmia huomiseksi? ♥ Ei mitään. Jotain ehkä.
23. Tavoite? ♥ Elää pitkään.
24. Mistä et pidä huomisessa? ♥ Ei ole mitään, josta en keskiviikossa pitäisi :)

Olen pettynyt itseeni.

Tekemisen puute! Nyt on sitten taas otettava älyllistä takapakkia... Ja vastattava tällaiseen kyselyyn :/

1. MIKÄ on ärsyttävin luonteenpiirteesi?
- Puhun paljon, enkä tykkää olla hiljaa. Ajattelen liikaa.

2. MISTÄ olet riippuvainen?
- Kahvista, kofeiinista ja ihmisistä. Niin ja huumeista tietenkin.

3. MISTÄ suutut?
- Kun minut petetään.

4. MISTÄ ärsyynnyt?
- Kun sille päälle satun, melkein kaikesta. Suvaitsemattomuus polttaa päreeni.

5. MITÄ luulet muiden ajattelevan sinusta?
- Inhoavat ja vihaavat minua. Joistakin saatan olla kiva. Osa voi olla kateellisia ja osa arvostaakin.

6. MITÄ itse olet yleisesti mieltä muista?
- Tämän päivän nuoriso on aika ulalla kaikesta, samoin keskiluokkaiset aikuiset. Ne ovat piittaamattomia ja väliinpitämättömiä ihmisiä, joille kaikki kaikessa on oma napa ja se, ettei vaan mitenkään satu olemaan erilainen kuin muut.

7. MITÄ teet kaikkein mieluiten vapaa-ajalla ja kenen kanssa?
- Käyn elokuvissa ja idlaan Oulussa jonkun kaverin kanssa. Tai sitten harrastan pitkiä vainoharhaisia kahvipöytäkeskusteluja kavereiden tykönä.

8. OLETKO perfektionisti?
- Totta kai. Miksi pyrkiä keskeneräisyyteen, geanious.

9. OLETKO pessimisti?
- Ei maailmassa oo mitään hyvää...

10. MISTÄ rentoudut?
- Samperin tyhmä kysymys. Telkkarista?

11. MISTÄ menetät yöunesi?
- Jos valvon edellisenä iltana yli kolmeen (mitä käy usein...)

12. MIKÄ on se pienin syy miksi lintsaat koulusta?
- On liian naurettavaa lintsata jostain, josta on itse maksanut kirjat ja joka on vapaaehtoista.

13. MIKÄ saa fiiliksesi kohoamaan synkimmilläkin hetkillä?
- Eräät mukavat ihmiset. On mukava kun on muutama ihminen, jonka kanssa olen samalla aaltopituudella.

14. MIKÄ tekee pirteäksi pimeinä maanantaikouluaamuinakin?
- Battery.

15. MIKÄ biisi masentaa?
- Joy Division - Isolation

16. MILLAINEN on ärsyttävä henkilö?
- Normaali 2000-luvun tyhjäpää "minua ei kiinnosta mikään" pissis.

17. MILLAINEN on täydellinen ystävä?
- Ihminen, jolle voi pelotta ja surutta kertoa asiat, joita ei kertoisi äidillekään. Mieluiten tietysti hän on myös aina valmiina kuuntelemaan ja kommentoimaan, yrittämään auttaa.

18. MILLAINEN suhde sinulla on äitiisi?
- Hyvä.

19. MILLAINEN suhde sinulla on isääsi?
- Hyvä.

20. MILLAINEN suhde sinulla on mahdollisiin sisaruksiisi?
- Saahan noita paimentaa ja kiusata.

21. KENEN henkilön vuoksi tekisit ihan mitä vain?
- Sellaisten, jotka tekisivät saman minulle. Eli ei sellaisia ole.

22. MIKÄ on suurin unelmasi?
- Muuttaa historian kulkua. Ei ole mitään syytä, mikseikö keskiverto yksilö voisi vaikuttaa maailmantilanteeseen.

23. MIKÄ oli lapsena vakiotoivomuksesi?
- En ole toivonut mitään. Minulla on kaikki, jota ilman en voisi elää. Muu on turhaa.

24. MILLAISENA näet maailman?
- Vitun paha paikka, jossa pieni eliitti määrää kaikesta ja pieni valkoinen väestö syö köyhien pääkalloista pullamössöä. Niin ja ruokaa aletaan polttaa läskien jenkkien liikuttamiseen.

25. MILLAISENA näit maailman kymmenen vuotta sitten?
- Luulin, että kaikki on hyvin.

26. MILLAINEN maailma on 20. vuoden päästä?
- Ei sitä ole enää.

27. MIKÄ on anteeksiantamattomin teko mitä joku voi tehdä toiselle henkilölle?
- Hallitseminen. Hyväksikäyttö. Pettäminen.

28. MIKÄ saisi sinut tappamaan ihmisen?
- En tapa ketään. Kaikki syyt ovat vain tekosyitä jonkun mielivaltaiseen haluun tehdä itselleen mieliksi.

29. MITÄ tahtoisit tässä päivässä tehdä toisin, jos sinulla olisi siihen mahdollisuus?
- Olisi voinut syödäkin jotain...

30. MILLAINEN on kaunis ihminen?
- Tavallinen, mutta selvästi erottuva ja omanlainen ihminen, joka ei yritä olla mitään mitä ei oikeasti ole (tai mitä kukaan ei voi olla, esimerkiksi joku hevari, rokkari tms.).

31. ONKO toisen lyöminen oikeutettua? Jos on, missä tilanteessa?
- Joo aina ku ärsyttää. No mitäs luulisit?

32. MIKÄ toisen ihmisen ominaisuus saa sinut kiinnostumaan?
- Avaa keskustelua ja juttelee oma-aloitteisesti.

33. MILLAINEN on mielestäsi naisen unelmavartalo?
- Mieluummin vähän runsaampi kuin liian mitätön. Luonnollinen on kaunista.

34. MILLAINEN on miehen unelmavartalo?
- Sellainen Rambo tietenkin.

35. ONKO ulkonäkö tärkeää?
- Se on vain harhaa.

36. OLETKO koskaan arvostellut toista ulkonäön perusteella?
- Empä voi väittää, ettenkö olisi.

37. MILLAINEN oli tuomiosi? (Perustuu ylläolevaan kysymykseen).
- Jotku ne arvostelee, ettei nahkatakki sovi kaikille, mutta voisivat itse kuitenkin katsoa ensin peiliin...

38. KUMPAA sukupuolta tahtoisit edustaa?
- Naiset on kauniita ulkonäöstä riippumatta. Siksi haluan olla mies.

39. MITÄ piirrettyä katsot edelleen?
- Muumilaakson tarinoita, Keltaista sukellusvenettä ja Aladdinia.

40. MITÄ itsessäsi olevaa ominaisuutta häpeät?
- Minun ei tarvitse hävetä mitään. Se tekisi minusta itserakkaan.

41. MISTÄ teosta olet erityisen ylpeä?
- Menin lukioon.

42. MITÄ olet valmis tekemään saadaksesi ihastuksesi?
- Makaamaan autotiellä ruuhka-aikana odottaen, että hän tulee ja pelastaa minut.

43. MITÄ olet valmis tekemään, jotta saisit pienintäkin huomiota vastakkaiselta sukupuolelta?
- Kävisikö vaikka suun avaaminen?

44. OLETKO koskaan unelmoinut olevasi supersankari?
- Totta kai. Ja superroisto myös.

45. MILLAISIA yliluonnollisia kykyjä sinulla olisi? (Perustuu ylläolevaan kysymykseen).
- Voisin lukea ja hallita muiden ajatuksia.

46. OLETKO itkenyt rakkauselokuvissa?
- Tietenkin, onhan minulla tunteet! Tällaisen ovat saaneet aikaan mm. Brokeback mountain, Cherbourgin sateenvarjot, Saksikäsi Edward ja Tahraton mieli.

47. OLETKO kiljunut ääneen kauhuelokuvissa?
- No en. En ole ikinä nähnyt aidosti kauhistuttavaa elokuvaa. Hohdosta tietysti saa mukavia väreitä ja Texasin moottorisahamurhaaja on aika hyökkäävä...

48. ONKO joku musiikkikappale saanut sinut itkemään?
- Kyllä on. Oisko ollu viimeksi joku Bob Dylanin biisi.

49. KETÄ jäisit kaipaamaan, jos sinun täytyisi muuttaa maapallon toisellepuolelle, etkä kuulisi nykyisistä tuttavistasi enää koskaan?
- Hmmh... Onhan niitä muutama joista en ihan heti luopuisi.

50. KUKA jäisi kaipaamaan sinua?
- Tuskin kukaan.


Never again...

---

Ensimmäinen lomapäivä sitten kesäloman. Fiilis on huipussaan...

Hah.

***

Heräsin tänä aamuna reippaasti yhden jälkeen. Sitten istuin koneella viiteen ja huomasin, että kohta on ilta. Sitä on taas tottunut heräämään kahdeksalta ja viettämään suurimmas osan päivää sivistämässä itseään akateemisen opetuksen ihmeellisessä maailmassa. Ei sillä, mukavaahan se on. Kohta saa laulaa Gaudeamusta.

***

Sain valintani kuntoon, vaikka opon sijainen onkin hieman - miten sen nyt sanoisi - omalaatuinen. Tai no ei omalaatuinen, mutta "vähemmän-asiansa-sisäistänyt-kuin-moni-lukiolainen". Olkoonkin, ettei ongelmia vielä ole ollut. Eikä toivottavasti tulekaan. Tämän vuoden kurssisaalis vaikuttaa lupaavalta, kun 32:n jo suoritetun kurssin lisäksi tullaan lätkäämään yhteensä 37 kurssia, kun vuoteen on mahdollista 40 (8 kurssia/jakso, joita on 5). Tämä tarkoittaa pitkäpiimäistä istumista ja miellyttäviä abien historian tunteja. Sen siitä saa, kun ei osaa päättää ajoissa. Lääkistä varten kemian ja fysiikan kurssit ottavat välillä päähän, mutta sittempä on universumi hallinnassa -.

***

Tutor-homma on sentään kivaa. Ryhmä vaikuttaa ihan mukavalta ja Tutor-toveritkin ovat suurimmaksi osaksi vanhoja tuttuja ja mukavia ihmisiä. Tästä vuodesta tulee parempi kuin viimevuodesta.

***

Nuorten näytelmäryhmä tekee tänä vuonna jonkun ihmeen Tirlittanin, joten sen osalta mielenkiinto on tälle syksylle loppu. Ehkä sitä saattaisi pikku roolin käydä vetämässä, kun ei ole muuta tarjolla, mutta kun toinen mahdollisuus on itse Haukiputaan nurkkanäyttämö, niin valinta lienee selvä. Harmittaa tosi paljon, ettei ehdotuksia Nancysta otettu todesta. Koko kesän valmistautuminen toivomaani Viciousin rooliin haihtui savuna ilmaan. Juuri kun akateemisen sivistyksen rinnalle olisi saanut pienen sivalluksen anarkiaa! Ehdin jopa opetella My Wayn sanat... End is near.

***

Eilen illalla oli hauskaa. Koko päivä kahvipöytäkeskusteluja ja järkyttävyyteen asti vakuuttavia salaliittoteorioita. Tulimme kavereiden kanssa siihen tulokseen, että maailma on paska ja USA valtaa sen pian. New World Order. Vittu. Muutto Lapin erämaihin alkaa kuulostaa yllättävän houkuttelevalta siinä vaiheessa, kun käsivarsiimme yritetään mikrosiruja ängetä. Eikä kukaan usko kun yrittää väittää, että meitä huijataan. Tieto on vittumaista. Kaikki mitä luullaan totuudeksi, pidetään totena hatarinkin perustein, mutta niiden vääräksi todistamiseen pitää olla ylimaallisen pitävät todisteet, että niitä voidaan edes harkita.

***

On ihan kiva kun arki on alkanut. Olen ollut harvinaisen tuottelias kirjoittamaan sen takia, ja elokuun puoleen väliin ehtiessä olen tuottanut enemmän tekstiä kuin koko lukion ensimmäisenä vuonna. On mukavaa kun tuntee saavansa aikaan jotain, eikä vaan märehdi itse pohtien maailman menoa ja vituttuneena siitä, ettei osaa pukea asioita sanoiksi. Yläasteen aikaiset tarinatkin ovat kohta puoliin täysin sähköisessä muodossa kaikkien nähtävillä. Jes.

***

Joko riittää?

***

Tässä mietin, että onkohan oikeasti edes järkevää kirjotella irc-gallerian päiväkirjaan ihan oikeita ajatuksia... Tähän verrattavia asioita kun tuntuvat olevan

a) katedraalin rakentaminen legoista
b) Aku Ankan näytelmäversio
c) Vietnamiin sijoitettu muumiseikkailu Rambo-viittauksilla
d) George W. Bushin ottaminen vakavasti
e) politiikan puhuminen ryyppybileissä
f) terveenä lääkäriin meneminen
g) uskovaisten käännyttäminen ateismiin

...ja sen sellaiset.

No mutta joo: en voisi vähempää välittää - lähden tästä taas lukioon!

PS. Legokatedraali vois olla hieno!

(Ei muuten ole turhempaa juttua kuin nämä päiväkirjamerkinnän luokittelut...)

Silmäni avautuvat ja sulkeutuvat jälleen. Mieletön väsymys lyö päin kasvoja ja pieni lapsellinen toive sängynpohjalle jäämisestä tuntuu sitä todellisemmalta, mitä syvemmälle peiton alle hautautuu. Kello on vasta seitsemän, ja vielä on aikaa nukkua. Vai onko? No ei, kaikilla muilla on kiire peruskouluun ja mekastus on sitä luokkaa, ettei lukiolainen voi nukkua rauhassa. Tätä siis tarkoittaa, että lukiolainen nukkuu vähemmän – .

Runsaan tunnin makaamisen jälkeen sitä tuntee yleensä olevansa jo täysin virkeä. Nyt kuitenkin kömmin jo puolen tunnin jälkeen laittamaan television päälle varmistaakseni, etten ehdi nukahtaa liian syvästi ennen kuin todellinen deadline on edessä. Nyt kuitenkin vireystaso nousee aivan yllättäen uusiin korkeuksiin: en voi uskoa päivän uutisia – voi pojat! Suomi on voittanut olympiamitalin! Tietysti pronssia, ajattelen, ja olen oikeassa, mutta urheilutoimittajan vilpitön innostus vetää mielen iloiseksi. Onhan sekin jotain, ehkä enemmän kuin sitä ehti toivoakaan. Olen tosin luonteeltani optimisti, joten enpä sano vielä mitään ennen purjehduksen, keihäänheiton ja ehkä jopa pituushypyn päättymistä.

Olympiahenki valahtaa kuitenkin taas, kun kello kahdeksan uutiset tuovat uutta viestiä Venäjältä: tilanteeseen ei ole vieläkään tullut ratkaisua. Länsimaisen median mukaan Georgia on lopettanut kaikki sotatoimet ja julistanut yksipuolisen tulitauon, johon Venäjä ei ole yhtynyt. Venäjän mukaan mitään tällaista ei ole tapahtunut, ja se on jo kertoman mukaan laajentanut sotatoimiaan Georgian pääkaupunkiin. Poliitikot ympäri maailmaa ovat tyrmänneet toivot nopeasta rauhasta ja Alexandria-instituutin Venäjän asiantuntijan mukaan tulenarka tilanne on vaarassa laajentua muuallekin Länsi-Aasiaan. Ja jottei mieli vain olisi päässyt liian hyväksi, niin pääseehän uutisiin jopa George W. Bush kertomaan tuomitsevaa suhtautumistaan Venäjän toimiin.

Kiista Etelä-Ossenian vapaudesta on jo lyhyessä ajassa muuttunut suurvaltojen valtapeliksi, jossa vastakkain eivät ole enää niinkään Georgia ja Ossenian kansalaiset kuin arvovaltakysymykset. Maailman mahtavimmat supervallat tuomitsevat toisiaan ja meno on muutenkin aivan liian viime vuosisataa. Öljyistään ja maailmanhallinnastaan huolissaan oleva Yhdysvallat tuomitseekin aivan liian vaikutusvaltaiseksi nousseen Venäjän lähinnä tämän voimistumisen pelossa. Venäjä taas tuntuu noudattavan perinteiseen tyyliinsä vanhaa skottilaista periaatetta ”kuka minua loukkaa, ei rankaisematta jää”. Georgialle kyseessä ei taas ole ollut mikään muu kuin Saakašvilin temppu siirtää huomio sisäpoliittisista asioista muualle – temppu, josta on kokemusta myös suomalaisilla Ruotsin vallan ajalta. Tällöinkin kyseessä on ollut nimenomaan Venäjä.

Jälleen kerran yksi sota on tehnyt itsensä monisyiseksi, monimerkitykselliseksi ja – ennen kaikkea – aivan liian vaikeaksi lopettaa helpoksi. Alkuperäiset syyt ovat jääneet taka-alalle ja syvästi vihaamani periaatteen puolesta toimiminen on noussut ensisijaiseksi. Tässä sodassa, kutein useissa sitä ennen, tiivistyvät ihmisluonnon kamalat piirteet kuten ahneus. Ja jälleen kerran on unohdettu se pieni kansa, jonka vapauttamisesta tässä oli kyse.

Arvovalta on asia, johon törmää väistämättä myös arkielämässä. Jotkut ihmiset eivät yksinkertaisesti siedä minkäänlaista arvostelua, ja pienikin väärä sana voidaan tulkita vihamielisesti (huomaa sanavalinta) sodanjulistuksena. Tämä raivostuttava luonteenpiirre tulee monesti yhdistettyä esimerkiksi taiteilijoihin, joille oma laji on kaikki kaikessa, eikä sen auktoriteettia koko elämän tärkeimpänä asiana sovi kyseenalaistaa. Näin arkipäiväisetkin keskustelunaiheet muuttuvat henkilökohtaisiksi arvovaltakysymyksiksi. Onkohan se musiikki nyt koko elämä? – Ja taas on yksi sota enemmän.

Maailmanpolitiikassa tilanne vaikuttaa kovasti siltä, että Georgia on arvostelua suvaitsematon ääliö, joka purkaa omat sisäiset ongelmansa oman vaikutuspiirinsä erimielisiin ihmisiin kääntäen näin huomion pois alkuperäisistä ongelmistaan. Venäjä taas on kuin omanarvontuntoinen auktoriteetti, joka ei kaihda keinoja rankaista kannattajiensa kiusaajia. Yhdysvallat on toinen auktoriteetti, joka pelkää toisen auktoriteetin nousua itsensä yli. Etelä-Ossean on pikkupoika isojen poikien tappelun keskellä.

Kaikkien näiden arvovaltakysymysten takaa löytyisi arkielämässä suurella todennäköisyydellä itsetunto- ja identiteettiongelmat. Mutta millainen on supervallan itsetunto-ongelma? Kai jotain sellaista, että olympialaisiin marssitetaan yli 500 hengen joukkue, mutta mitalin nappaa silti joku ihmeen Suomi. Ärsyttäisi minuakin, jos maailman suurimman talouden rahoilla olisi tuettu 16:sta sijaa.

Onneksi suomalaisilla on tänään jälleen edessään pitkä puurtamisen taival maailman parhaassa koulutusjärjestelmässä: tässä sivistymättömyyden täyteisessä maailmassa on todella mukava huomata, kuinka sivistys ja rauha ovat kulkeneet käsi kädessä läpi historian. Tuskin tämän sukupolven – niin massamedian ja amerikkalaisen kulttuurieskapismin kyllästämä kuin se onkin – yksikään edustaja tulisi tulevaisuudessa toimimaan kuin Saakašvili, Bush tai kuka tahansa Ruotsin entisistä sotakuninkaista. Siinä missä muu maailma sotii, Suomen armeijan kannatus koko ajan laskee. Harvassa ovat tässä maassa enää ne ääliöt, jotka haluavat armeijaan hienojen univormujen takia.

Se jos mikä on merkki sivistyksestä.

PS. Nyt kun tarkemmin ajattellaan, on entistä selvempää, mistä Shakasvili on hulluutensa perinyt: eikös se eräs vanha kunnon Isä Aurinkoinen, toveri Džugašvili ollut syntyisin samasta maasta...

Olympialaisissa on kieltämättä hohtoa. Enkä siis nyt puhu pelkästään tämän päivän suorastaan mielettömän upeista avajaisista, vaan itse Olympia-aatteesta, joka kaikista maailman aatteista on kiistatta kaikkein tunnustetuin, pitkäaikaisin ja edelleen elinvoimaisin. Nyt kun Peking on avannut sylinsä tälle, on maailmalla aikaa jälleen iloita.

Olympismi on pelkän urheilumuodon lisäksi kokonainen elämänfilosofia, jossa on yhdistetty kaikki ihmisen tärkeiden osa-alueiden, kehon, tahdon ja mielen tasapainoinen kehittäminen. Lisäksi siitä on kasvanut laajalti vaikuttava universaali internationaali, johon ottavat osaa kaikki kansat rotuun, uskontoon tai poliittiseen järjestelmään katsomatta. Moiseen ei ole pystynyt mikään järjestö YK:n lisäksi.

Olympialaisten perusajatuksiin kuuluu myös rauha. Jopa muinainen sotilasvaltio Sparta (aivan, se muskelivaltio elokuvasta 300) lopetti sotimisen olympialaisten ajaksi - joiden jälkeen sitä tosin jatkettiin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Tämän päivän tapahtumia katsellessa tulee väistämättäkin mietittyä, että tuon vuosituhansien takaisen yhteiskunnan sivistystaso ylittää heittämällä omamme.

Kun avajaisten jälkeisten uutiskuvan kirkuvat otsikot syttyneestä sodasta saavuttivat silmäni, korkealle noussut olympiahenki tuntui haihtuvan salamana ilmaan. "Juuri kun pääsin sanomasta..." taisi ajatella myös Kansainvälisen Olympiakomitean puheenjohtaja Jacques Rogge, joka hetkeä aiemmin oli vedonnut olympialaisten aikaisen rauhan puolesta. Kuinka ne kehtaavat tehdä tämän meille?

Myöhään torstai-iltana Georgian hallitus avasi tulen, ja aloitti laajamittaisen hyökkäyksen itsenäisyyttään tavoittelevaan Etelä-Ossetiaan. Siinä vaiheessa apuun ryntäsi Venäjä, jonka kansalaisia suuri osa eteläossetialaisista on. Nyt käynnissä on täysi sotatilanne, jossa panssarivainut vyöryvät murskaten alleen kaiken mikä tielleen ennättää, miehet juoksevat ja lentokoneet pudottavat pommejaan... Ja tuhannet viattomat ihmiset kuolevat jälleen kerran.

Tässä vaiheessa mieleen hiipii ajatus, että eikö mikään oikeasti riitä? Ihan kuin humaaneilla maailmanrakastajilla ei olisi tarpeeksi huolia Yhdysvaltain julmasti miehittämästä Irakista tai kansanmurhaa muistuttavasta menossa Myammarissa. Ja kuin kaiken huipuksi missään näissä sodissa ei ole kysymys mistään muusta kuin ihmisten rajattomasta tyhmyydestä, vallanhimosta ja ahneudesta.

Ei sitä järki tahdo käsittää, miksei pieni venäläisverinen valtiontynkä saa lupaa itsenäistyä, vaan sitä kohtaan pitää aloittaa niin mielettömät sortotoimet. Etelä- ja Venäjän federaatioon kuuluva Pohjois-Ossetia kun ovat käytännössä samaa maata, samoilla ihmisillä täytetty. Mieleen tulee väistämättä Irlannin saaren tilanne, ja eteenkin sen ikävät seuraukset: sisällissota, verinen sunnuntai, epäonnistuneet vallankumoukset... Pohjois-Irlannin liittämistä Irlannin tasavaltaankaan eivät estä muu kuin peri-brittiläinen imperialismi (ja tietysti kiva pikku tauti nimeltä uskonto). Ossetian tapauksessa brittien tilalla ovat georgit.

Kuinka kamalaa onkaan yllättäen ajatella, että siinä missä rauhaa ja kansojen yhtenäisyyttä peräänkuuluttava urheilujuhla juhlistaa avajaisiaan ilotulituksin, hymnein ja hurrauksin, kaikuvat toisaalta hurrausten sijaan huudot ja ainoat, mitkä paukkuvat ovat pommit lopettaen joka pamauksella aivan liian monta ihmishenkeä. Siinä vaiheessa tulee kovin ikävä ajatusta siitä, ettei valtioita tai uskontoja - syitä tappaa tai kuolla olisi koskaan syntynytkään...

Ja taas tunnen itseni uneksijaksi. Se on sääli, mutta onhan meitä ainakin kaksi - .

Kaikesta huolimatta toivottavaa on, että Pekingin olympialaiset ovat suuri ja hieno urheilujuhla kaikin puolin, ja sen seurauksena Kiinan kansantasavallan olot paranisivat ja olisi taas yksi huoli maailmassa vähemmän. Olympialaisethan ovat paitsi kansojen ja kauneuden, myös lopulta auttamattomasti eniten urheilijoiden juhla. Toivottavasti siihen on myös pian aihetta muillakin.

"... And the world will be as one"

PS. Ironisintahan tässä on se, että kiinalaiset keksivät ruudin.