Voitin Oskarin!
"Äänestäjät ovat valinneet voittajaksi käyttäjän Sano mitä sanot arvostelun elokuvassa Usva. Onnea voittajalle!" (http://www.leffatykki.com/kilpailut/kuukauden-paras-arvostelu)
"Hyvä yhteiskunnallinen pohdiskelu, jossa muistettiin välillä itse elokuvakin." (käyttäjä)
Pysti tuli postissa. 30 senttiä korkea Oskari-patsas, jonka laatassa lukee Elmo Rautio. Jee!
Palkintoarvostelu:
"Pohtii ihmisten käyttäytymistä hädän hetkellä mukaansa tempaavalla ja vaikuttavalla tavalla."
Stephen King, tuo kauhukirjallisuuden elävä ikoni on jo vuosikymmenten ajan ollut elokuvataivaan vakionimi. Kingin kirjoitusten pohjalta on työstetty useita kymmeniä, ellei satoja elokuvia ja tv-sarjoja. Kuten tunnettua, on näiden tuotosten taso vaihdellut laidasta laitaan, mutta esimerkiksi Stanley Kubrickin kaltaiset mestaritekijät ovat osoittaneet Kingin tarinoista voitavan saada aikaan todella hyviä ja vaikuttavia elokuvia. Kaksi viime vuosikymmenen parasta King-sovitusta, Avain pakoon ja Vihreä maili ovat nostaneet Frank Darabontin, yhden nyky-Hollywoodin taitavimman elokuvantekijän, tähän arvostettujen King-tulkkien kastiin. Nyt ensi-iltansa saava Usva on luontevaa jatkoa miehen loistavalle uralle, sillä kyseinen tarina on Kingin uran alkupään tuotantoa ja odottanut sovitustaan jo pitkään. Kukapa sen paremmin voisi elokuvaksi kääntääkään kuin hra Darabont.
Salaperäinen sankka sumu peittää alleen pienen amerikkalaisen kylän keskellä kirkasta päivää. Moinen yllättää tyystin läheiseen kauppaan piipahtaneet ihmiset, jotka joutuvat pian pakokauhun valtaan tajutessaan, ettei sankan sumun läpi ole juuri menemistä. David-niminen perheellinen mies, joka poikansa ja naapurinsa kanssa oli juuri kauppaan piipahtanut, joutuu todistamaan omituista ja järkyttävää välikohtausta, jonka seurauksena kaikille selviää, ettei usva ole sittenkään ihan normaali luonnonilmiö - saati sitten vaaraton! Mutta onko lähellä tuomionpäivä vai löytyykö kaikelle järjellinen selitys? Selvitäänkö tilanteesta kieltämällä yliluonnollisuus vai alistumalla Jumalan tahtoon - vai täytyykö peliä pelata niillä säännöillä, mitkä tilanne sanelee? Suhtautuminen tilanteeseen jakaa ihmiset toisilleen vihamielisiin leireihin, ja loppujen lopuksi onkin vaikea sanoa, kumpi onkaan suurempi uhka Davidin kaltaisille keskivertoihmisille: ulkona vaanivat vaarat vai paikallisen kiihkouskovaisen neiti Carmodyn alati kasvava herätyskultti?
Usva pohtii ihmisten käyttäytymistä hädän hetkellä. Tämän peilinä toimiva ostoskeskus on hyvin oivallinen tapa tuoda esiin kaikki mahdolliset keinot, sillä ihmisiä on paljon ja näkökantoja monia. Elokuva analysoi muun muassa uskonnon mahtia hädänhetkinä (uskontokunnathan keräävät kymmenittäin uusia jäseniä katastrofien kohdatessa) ja järjen käytön vaikeutta epäluonnollisten tapahtumien kohdatessa. Mikä loppujen lopuksi onkaan se järkevin ratkaisu, jää tarkoituksellisesti hämärän peittoon, ja erityisesti mieleen jäävän kylmäävä loppu saa pohtimaan, mistä elokuvassa on loppujen lopuksi kysymys. Tietynlaista pessimismiä elokuva kuitenkin viljelee varsin selvästi: ihmisten kyvyttömyys yhteistyöhön ja luottaa toisiinsa aiheuttaa elokuvassa joka ainoan kuolonuhrin.
Frank Darabont on onnistunut jälleen tekemään mukaansatempaavan ja vaikuttavan elokuvan. Aiheen puolesta heränneet pienet epäilykset hälvenevät usvan lailla, kun laatuleffan auringon alkaessa pilkottaa tuulilasin takaa latteahkojen alkuminuuttien jälkeen. Darabont on luonut edellisiä elokuviaan selvästi enemmän kauhupainotteisemman, mutta samalla tavalla draamallisesti pätevän, viihdyttävän ja tehokkaan elokuvan. Tapahtumapaikka on nyt vankilan sijaan lähikauppa, mutta samalla tavalla siitä kasvaa elokuvan edetessä omanlainen ympäristönsä, jossa ihmiset toimivat pakon edessä erilaisella tavalla kuin normaalisti. Kuten aiemminkin, se antaa elokuvalle mahdollisuuden tarkastella ihmisiä aivan erityisellä tavalla lähemmin sekä massana että yksilöinä.
Usva on psykologinen draama, mutta paljon tehokkaita kauhuelementtejäkin on mukana. Tunnelma on tiheimmillään hetkinä, jolloin elokuvan dramaturgiset jännitteet kärjistyvät äärimmäisiin ristiriitoihinsa. Ihmisryhmien väliset erimielisyydet vaikuttavat vähintään yhtä tappavilta kuin usvan takana väijyvät uhkat. Vaikka elokuvassa on myös paljon yliluonnollisen uhan luomia jännittäviä ja pelonväristyksiä herättäviä hetkiä, on Marcia Gay Hardenin vertakuohuttavalla tavalla tulkitsema kiihkouskovainen Carmody elokuvan "hirviöistä" ylivoimaisesti kaikkein hirvittävin. Jopa siinä määrin, että mielihyvän tulvahdus yllättää katsojan äärimmäisen moraalittomalla tavalla elokuvan loppupuolella. Varsinainen loppukin on synkkä ja lohduton aivan muista syistä kuin usvan mukanaan tuomien kauhujen takia.
Etäiseksi jäävän päähenkilön ja latteahkon alun tuomat pienet narinat eivät kuulu juuri missään kun elokuva pääsee kunnolla käyntiin. Elokuvan roolihahmot on kirjoitettu hieman pinnallisesti, mutta silti sujuvalla kädellä, ja he ansaitsevatkin katsojan mielenkiinnon osakseen paremmin kuin hyvin. Hahmojen välillä vallitseva pieni mustavalkoisuuskin tukee kokonaisuutta, eikä ainakaan vähennä elokuvan tehoa. Sen sijaan varsinaisia epäuskon pistoja aiheuttavat tämän päivän mittapuun mukaan varsin alkeellisilta näyttävät CGI-efektit, jotka sentään onneksi ovat elokuvassa selvästi taka-alalla. Kenties tästä tietoisena elokuva tarjoaa myös hieman hurmetta, mikä lieventää hieman moisia räikeitä tyylivirheitä.
Usva erottuu hienosti edukseen tämän päivän kauhuelokuvien joukosta selvästi tehokkaimpana ja kypsimpänä kauhuelokuvana vuosiin. Mistään B-luokan leffasta ei ole kysymys, sillä vaikkei elokuvan perusidea välttämättä mikään kaikkein omaperäisin ole, saadaan siitä puristettua irti kaikki mahdollinen. Lopputulos on viiltävän tehokas elokuva, jonka parissa koko kauhuelokuvalle aika pitkä 127 minuuttia kuluu sutjakkaasti. Frank Darabontilla on todella taito luoda sekä tehokkaita, ajatuksia herättäviä, että ruutuun liimaavia elokuvia, eikä Usva tee missään suhteessa poikkeusta. Seuraavan usvan kohdatessa pidän varmasti huolen, että talossani ei ole ketään muita kuin minä yksin.