tänään mun ihmeellä on nimi: francesco. tämä japania opiskeleva ironista huumoria viljelevä italiaano päätti vihdoin noin viisitoista minuuttia sitten vihdoin vilkaista mun nettiä, joka ei oo toiminu sitten maaliskuun. tuumasta toimeen: francesco asteli mun huoneeseen, istahti mun työtuoliin ja avas lähiverkkoyhteysasetukset. "tää on suomeksi, voi tulla vähän kinkkistä...", tokaisi tuo italian lahja tietoverkkoyhteiskunnalle. kinkkistä tai ei, yhtäkään virhelyöntiä ei tullu eikä yhtäkään turhaa ikkunaa avautunu. meni ehkä minuutti, ja ip-osoitteet oli näpytelty oikealle paikalle. ei muuta kuin netti auki ja surffaamaan. kiittelin vuolaasti myhäilevää francescoa. on se niin rankkaa olla nero... ;)
tästä kaikesta kumpuaa yksi kysymys: jos tää koko nettirumba oli näin nopea ja suorastaan naurettavan helppo operaatio, niin miks maailmassa sitä piti odottaa kaks kuukautta!? elämän suuria kysymyksiä...
tosin tässä nettieuforiassa kaikki koettu tuska lakastuu pois, ja voin taas addiktoitua ja erakoitua kaikessa rauhassa! jeah!! :D
Uusimmat blogimerkinnät
- jo loppui flunssassa räytyminen!! 05.10.
- ahneen palkka on vatsahaava 27.09.
- a niin kuin askel aikuisuuteen (tai ahdistuks... 22.09.
- mihin kaikkeen sitä sortuukaan ettei tarviis... 20.09.
- jälkikirjoitus 06.09.
- odottaessani että ruoka kokkaa itsensä.. 06.09.
- musavisa 22.08.
- oodi kelalle 15.08.
- työhakemusten lomassa 14.08.
- murphyn laki, osa 2 ja 3/4 07.08.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2007 (49)
-
▼
2006 (80)
- ▶ joulukuu 2006 (6)
- ▶ marraskuu 2006 (1)
- ▶ lokakuu 2006 (6)
- ▶ syyskuu 2006 (5)
- ▶ elokuu 2006 (2)
- ▶ heinäkuu 2006 (3)
- ▶ kesäkuu 2006 (8)
- ▶ toukokuu 2006 (7)
- ▶ huhtikuu 2006 (13)
- ▶ maaliskuu 2006 (13)
- ▶ helmikuu 2006 (15)
- ▶ tammikuu 2006 (1)