IRC-Galleria

ensimmäinen päivä yksin omassa yksiössä kahden viikon itä-helsinkiperiodin jälkeen. aluksi tuntui vapauttavalta: ei enää silmät ristissä pyjamassa koiraa aamulla ulos, ei enää kellon vahtimista koska perheen nuorin pitää hakea harkoista kaatosateessa... mutta sitten iski ikävä. se hiipi hiljaa eteiseen ja hyökkäsi sieltä huoneeseen. makasin sohvalla lukemassa milan kunderaa (hämmästyttävää kyllä kirja on paska, en usko että luen loppuun) kun se jysähti. yksinäisyys. kotini on niin kovin hiljainen, niin kovin surumielinen. ensilääkkeeksi musiikkia, pitkäaikaisterapiaksi musiikkia ja internet..... groteskia.

eilen oli mutsin 50-vuotisjuhlat. koko perhe oli paikalla, faija oli varannut päivällistämistä varten yksityiskapinetin. tuli hiukan sukudynastinen olo... paikka kuitenkin oli upea ja seitsemälle hengelle juuri täydellinen: kaunis, intiimi, lämmin. ja ruoka oli todella hyvää. irtonaisesta ja kylmästä arjesta irrottautuminen lähimpien ihmisten kanssa koettavaa parituntista varten tuntui niin sanoinkuvaamattoman hyvältä että se teki melkein kipeää.

kauneinta koko illassa oli eräs onnittelukortti. se jätti sanattomaksi.