tänä viikonloppuna on väsyttäny paljon. huolimatta hyvin nukutuista öistä (naapurini on ollu jo kaksi yötä huutamatta mua hereille, uskomatonta...) tuntuu että energiat on ollu ihan nollissa. ens viikolla pitäis lähteä egyptiin, ja inhoan pakkaamista. kun voiskin vaan heittää kamat viidessä minuutissa rinkkaan ja rientää lähes pystymetsästä passi kourassa lentokentälle, mutta jostain syystä mun lähtövalmistelut alkaa aina ihan tosi aikaisin. ja samaan aikaan lähtövalmistelujen kanssa alkaa myös stand-by-tila, jossa aikakäsitys kääntyy ympäri (normaalin etenemisen sijaan se kulkee kuin peruuttaen kohti lähtöä). ja taas mennään....
joku viisas on joskus sanonut että täytyy lähteä jotta voi tulla takaisin. onhan se suloista, mutta joskus ei tahtoisi tulla takaisin. toinen viisas on sanonut, että olemme jossain voidaksemme olla poissa jostain muualta. entäs jos olemme jossain vaikka emme haluaisimme olla siellä?
lontoon jälkeen on ollu kovin ikävä pois, oleminen täällä on taas tuntunut nukkavierulta. kävin tänään lenkillä jäällä, ja rantauduin samalle rannalle, jolla juoksin kesällä. nyt se näytti surulliselta, loskaiselta, pahantuuliselta. tulisi jo kesä.....
don't cry for me finlandia,
the truth is i neeeeever left you
all through my wild days
my mad existence
i kept my promise
don't keep your distance