IRC-Galleria

kaikkihan rakastavat musiikkianalyysia!! erityisesti hc-stressin alaisena, kun tietokoneen näppäimet kostuvat tuskahikisistä sormista ja analysoitavat kappaleet seuraavat uniinkin.

viime hetkeen kaiken vastenmielisen kirjoitustyön jättävänä mahdollisimman helpolla kouluhommista yrittävänä opiskelijarenttuna onnistuin valitsemaan aivotyöni kohteeksi biisin, josta ei ole nuotteja saatavilla - tietenkään. ei muuta kuin kynä toiseen ja nuottilehtiö toiseen käteen, ipod korville ja nuotintamaan! laiskuudesta sakotetaan... ;)

mutta miten kävikään! jossain lyriikkojen suomentamisen ja biisin rakenneanalyysin välissä huomasin ihastuneeni kappaleeseen ikihyviksi! barco negro kertoo naisesta, jonka rakastettu on kaukana merillä, ja jota tämä odottaa takaisin tietäen syvällä sisimmässään ettei mies välttämättä koskaan palaa. lyriikat ovat sydäntäsärkeviä mutta biisi itsessään on varsin veikeä ja menee duurissa! koko yllättävää keitosta hämmentää vielä entisestään molempien laulajien (amàlia ja mariza) voimakkaat ja intensiiviset tulkinnat, joissa kaipaus sekoittuu toivoon, rauha epätoivoon. mä oon aivan myyty...

"(--) hiekkarantojen vanhat naiset sanovat ettet palaa
he ovat hulluja, he ovat hulluja!!
minä tunnen rakkaani: et koskaan lähtenytkään
sillä kaikki ympärilläni sanoo minulle että olet aina kanssani

tuulessa, joka puhaltaa hiekkaa ikkunoihin;
laulavassa vedessä; hiipuvassa tulessa;
vuoteen lämmössä; tyhjillä penkeillä;
syvällä sisimmässäni olet aina kanssani"